| Yhteenveto: | Tutkielmamme aiheena on kasvattajan ja lapsen välinen vuorovaikutus päiväkodin leikkitilanteissa. Nonverbaaleiden vuorovaikutusaloitteiden huomioiminen
sekä niihin vastaaminen vaatii kasvattajalta erityistä herkkyyttä. Reagoimalla
lapsen tekemiin vuorovaikutusaloitteisiin kasvattaja voi hyödyntää sen kautta
syntyvät vuorovaikutustilanteet lapsen oppimisen ja kehityksen tukemiseksi.
Tutkimuksemme tavoitteena onkin selvittää, millaisin nonverbaalein keinoin alle
3-vuotiaat lapset tekevät vuorovaikutusaloitteita kasvattajalle ja kuinka kasvattajat vastaavat niihin.
Keräsimme tutkimusaineiston havainnoimalla alle 3-vuotiaiden lasten leikkitilannetta päiväkodissa. Havainnoitava päiväkotiryhmä koostui 12 lapsesta
sekä kolmesta kasvattajasta. Ennen tutkimusaineiston keräämistä valitsimme
kirjallisuutta apuna käyttäen neljä erilaista vuorovaikutusaloitteen tekotapaa,
joita havainnoimme päiväkodissa. Havainnoitaviksi vuorovaikutusaloitteen tekotavoiksi valikoituvat ääntely, katse, kosketus sekä eleet. Tutkimus on laadullinen ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin.
Tutkimuksemme tuloksista kävi ilmi, että tehdessään vuorovaikutusaloitteita kasvattajalle, lapset käyttivät kaikkia ennalta valitsemiamme nonverbaaleja
vuorovaikutusaloitteen tekotapoja. Havaitsimme, että tehokkain tapa tehdä vuorovaikutusaloitteita oli yhdistää kaksi eri nonverbaalia vuorovaikutusaloitteen
tekotapaa. Tutkimustuloksista ilmeni myös se, että nonverbaaleista vuorovaikutusaloitteen tekotavoista ainoastaan kosketus oli toimiva sellaisenaan. Muut
aloitteen tekotavat vaativat rinnalleen aina jonkin muun tavan tehdä vuorovaikutusaloite.
|
|---|