| Summary: | Tutkielmassa tarkastellaan suomalaista viittomakieltä omaksuvien 8-vuotiaiden lasten kerrontataitoja ja
tarkkaillaan ikäluokan sisällä esiintyvää variaatiota. Tarkastelun alla ovat erityisesti lasten tuottamien tarinoiden kerronnan sisällöt ja rakenne sekä suomalaisen viittomakielen kieliopilliset rakenteet. Aiempaa
tutkimusta suomalaista viittomakieltä omaksuvien lasten kerrontataidoista eikä 8-vuotiaiden lasten viittomakielen kieliopillisten piirteiden hallinnasta ole tehty. Lasten taitoja tarkastellaan myös suhteessa lasten kieliympäristöjen piirteisiin. Kieliympäristöllä tiedetään olevan merkittävä vaikutus lasten kielen kehitykseen. Tässä tutkielmassa kieliympäristöä tarkastellaan määrällisesti eli sen kautta, kuinka paljon eri
tilanteissa lapsella on mahdollisuus nähdä ja käyttää suomalaista viittomakieltä.
Tutkielman aineisto koostuu 12 lapsen elisitoiduista kertomuksista. Tutkimusjoukkoa ei ole rajattu vanhempien eikä lasten kuulostatuksen mukaan, joten joukossa on niin kuurojen kuin kuulevienkin vanhempien kuuroja ja kuulevia lapsia. Kaikki lapset kuitenkin omaksuvat elinympäristössään viittomakieltä.
Kertomukset elisitoitiin SVK-NARRATI menetelmällä osana Jyväskylän yliopiston VIKKE-hanketta. Neljän lapsen kertomukset videoitiin hankkeen pilottivaiheessa vuonna 2018. Loput kahdeksan kertomusta
on videoitu hankkeen valtakunnallisessa kartoitusvaiheessa syksyn 2019 ja vuoden 2020 aikana.
Tutkielmassa käytettiin kvantitatiivista tutkimusotetta. SVK-NARRATI menetelmässä lasten tuottamien
kertomusten eri osa-alueet (kerronnan sisältö, kerronnan rakenne, suomalaisen viittomakielen rakenne)
pisteytetään, jolloin tuloksien vertailu on mahdollista määrällisesti.
Tulokset osoittavat, että suomalaista viittomakieltä omaksuvien 8-vuotiaiden ikäluokan sisällä kerrontataitojen ja viittomakielen rakenteen hallinnan suhteen variaatio on laajaa. Tuloksista näkyy, että lapsien
suomalaisen viittomakielen kieliopillisia rakenteiden tuotto on vähäistä. Lasten kieliympäristöistä ei määrällisesti löytynyt suoraa yhteyttä kerrontataitoihin eikä viittomakielen rakenteen hallintaan. Tulokset
vahvistavat näkemystä viittomakieltä omaksuvien lasten heterogeenisestä joukosta. Tulokset tuovat esiin
kielenkehityksen tuen tarpeen koko 8-vuotiaiden ikäluokan sisällä.
|
|---|