| Summary: | Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin opettajan ja oppilaan välisiä kysymys-vastaus-palaute -ketjuja eli IRF-ketjuja ensimmäisen luokan äidinkielen oppitunneilla. Tutkimuksessa tarkastelun kohteena oli erityisesti IRF-ketjun kolmas osa, opettajan palaute. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista palautetta luokanopettajat antavat suullisesti, kun oppilaan antama vastaus ei vastaa opettajan ennakko-odotusta. Tutkimus on osa laajempaa Jyväskylän yliopiston stressi ja vuorovaikutus luokassa (TESSI) -seurantatutkimusta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineisto koostui 44 opettajan äidinkielen oppitunnin videotallenteista. Videotallenteet litteroitiin ja analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla luokittelemalla aineisto. Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että yleisin opettajan palautetapa oli keskusteluketjun päättävä, kun oppilaan vastaus ei vastannut opettajan ennakko-odotuksia. Tulos oli samanlainen riippumatta siitä, oliko opettaja aloittanut keskusteluketjun suljetulla tai avoimella kysymyksellä. Aiempien tutkimustulosten varjolla, tämän tutkimuksen merkittävä löydös oli palautetapa, joissa opettaja ei antanut mitään palautetta oppilaalle, kun vastaus ei vastannut opettajan ennakko-odotuksia. Tutkimuksen tulokset viittasivat vahvasti siihen, etteivät opettajat lähde työstämään suullisessa palautteessa tarkemmin oppilaan vastausta, joka on opettajan ennakko-odotusten vastainen. Tämän tutkimuksen taustalla on tarve saavuttaa tietoa opettajien antamasta suullisesta palautteesta ja näin kehittää opettajien kykyjä dialogisen opetuksen toteuttamiseksi.
|
|---|