Yhteenveto: | Vuonna 2004 tapahtunut Euroopan unionin viides laajentuminen oli poikkeuksellinen, sillä ensimmäistä
kertaa sen historiassa jäsenyysneuvotteluja oli käyty sosialistisesta järjestelmästä irtautuvien valtioiden
kanssa. Jäsenkandidaatit mukauttivat järjestelmiään jäsenyysehtojen vaatimuksiin ja vakuuttivat län simaisuuttaan EU:lle. Tutkimus selvittää sitä, kuinka Unkari rakensi geopoliittista asemaansa vuosituhannen vaihteessa sekä sitä, minkälaisilla argumenteilla Naton ja Euroopan unionin jäseneksi pyrkinyt Unkari vakuutti länsimaisuudestaan poliittisissa puheissa.
Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä yhdeksästä Unkarin presidentin tai pääministerin esittämästä
puheesta vuosina 1998–2003. Tutkimusaineisto jakautuu Unkarin parlamentissa pidettyihin
parlamenttipuheisiin sekä kansainvälisillä puheareenoilla tai Unkarissa esitettyihin juhlapuheisiin.
Tutkimusaineistoa tarkastellaan geopolitiikan ja retoriikan näkökulmista. Tutkimuksen tulkintavälineistö
on koottu klassisen ja kriittisen geopolitiikan teorioista, klassisen retoriikan teorioista sekä retorisen
selviön (rhetorical commonplace) käsitteestä.
Tutkimuksen perusteella Unkari vakuuttaa kuulumistaan poliittiseen Eurooppaan länsimaisuuden selviöön sisältyvien käsitysten avulla. Demokratia, markkinatalous, kristillinen perintö, Unkarin kuningaskunnan historia ja unkarilaisen kansakunnan kuuluminen Karpaattien altaan alueelle toistuivat puheissa,
joilla itäisen Keski-Euroopan Unkari siirtyi kohti länttä. Historian varaan maineresurssejaan rakentanut
Unkari osallistui aktiivisesti Keski-Euroopan käsitteen diskursiiviseen muotoiluun ja kasvatti valtastatustaan muun muassa operoimalla Visegrád-ryhmässä ja parantamalla suhteitaan Yhdysvaltain kanssa. Jäsenyys Natossa avasi Unkarille oven läntiseen maailmaan, ja Euroopan unionin täysjäsenyys lopulta vahvisti Unkarin aseman eurooppalaisena valtiona. Tutkimuksen ajanjaksolla Unkari osoitti halua lisätä toimijuuttaan kansainvälisesti ja pyrki määrätietoisesti kasvattamaan geopoliittista painoarvoaan.
|