| Yhteenveto: | Kandidaatintutkielmani tavoitteena on selvittää, millaiseksi kirjoittamisen kokemus muodostuu proosatekstin tasaveroisessa yhdessäkirjoittamisessa ja millaisia mahdollisuuksia se tuottaa yksinkirjoittamiseen verrattuna. Yhdessäkirjoittamista tutkin autoetnografian, oman kirjoittamiskokemukseni kuvaamisen ja siitä saatavan työpäiväkirja- aineiston sisällönanalyysin kautta.
Tutkielmani perusteella yhdessäkirjoittaminen voi osaltaan edistää ”luovaa eksymistä” eli kirjoittamista, jossa tekijät etenevät intuitionsa varassa, improvisoiden. Tällainen eteneminen fiktiivisessä kirjoittamisessa ruokkii divergenttiä ajattelua, joka kirjoittamisessa ilmenee ideoiden runsautena ja uutta luovina ratkaisuina.
Yhdessäkirjoittamisella on tuloksieni perusteella edistävä vaikutus kaikkeen kirjoittamiseen ja vahvistaessaan päivittäisen kirjoittamisen rutiineja se lisää tekijän tuotteliaisuutta. Parhaimmillaan yhdessäkirjoittaminen voi edesauttaa flow-tilaa, jossa kirjoittaja pääsee autoteliseen tilaan ja kirjoittaminen on sisäsyntyisesti palkitsevaa.
Yhdessäkirjoittaminen luo yhteisöllisyyden kokemusta, joka lujittaa etenkin aloittelevan kirjoittajan hyväksytyksi tulemisen ja kyvykkyyden kokemusta. Kirjoittajille yhdessäkirjoittaminen vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta osana laajempaa kirjoittajayhteisöä.
Yhdessäkirjoittamisen onnistuminen edellyttää hyvää vuorovaikutusta ja tekijöiden keskinäisen luottamuksen syntymistä, sillä sekä kirjoittamisprosessin että syntyvän tekstin tekijyys on yhteinen. Menestyksellinen yhdessäkirjoittamisen projekti alkaa sopivan kirjoittajakumppanin valinnasta.
|
|---|