| Yhteenveto: | Tutkielma keskittyy viktoriaanisen ajan Englannissa vuosien 1855–1865 välisenä aikana valitsemiini kolmeen tapaustutkimukseen; myrkytyksiin, katuväkivaltaan ja hulluuteen vetoamiseen oikeudessa. Vaikka viktoriaanisen ajan Englantia on tutkittu laajalti ja myös maan rikollisuutta ja yhteiskunnan sosiaalista puolta on käsitelty useissa eri tutkimuksissa. Toisaalta tämänkaltainen analyyttinen viitekehys, joka painottaa moraalipaniikkien analyysia yhdistämällä ja syventämällä eri näkökulmia ja vaikutteita laajempaan keskusteluun yhteiskunnallisella tasolla Isossa-Britanniassa viktoriaanisen ajan keskivaiheilla on ollut vähäistä. Tässä tutkimuksessa moraalipaniikki -malli yhdistyy kolmeen tapaustutkimukseen kietomalla yhteen eri näkökulmia ja vaikutteita, kuten sosiaalihistoriaa ja crime -historiaa laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tarkastelussa ovat sanomalehdissä, oikeudenpöytäkirjoissa ja Ison-Britannian parlamentissa käydyt keskustelut sekä se, miten näihin kolmeen tapaukseen reagoitiin niin yhteiskunnallisella kuin sosiaalisella tasolla. Aineistokokonaisuuden muodostavat: sanomalehdet The Times ja The Spectator, Old Baileyn oikeudenkäyntipöytäkirjat sekä Ison-Britannian parlamentissa käydyt keskustelut.
Tutkimus analysoi sitä minkälaista keskustelu oli ja millä tavoin tapauksista kirjoitettiin sanomalehdissä, miten yleisö reagoi niihin ja millaisia keinoja viranomaiset ehdottivat, jotta pystyttäisiin ehkäisemään kyseisiä tapauksia eskaloitumasta. Julkinen keskustelu mahdollisesti lisäsi pelkoa ja uhan tunnetta yhteiskunnassa, vaikkakin rikosten määrä oli vähenemässä tutkittavana ajanjaksona. Julkinen keskustelu siis kiinnitti huomiota näihin erikoisiin, poikkeaviin tapahtumiin, mikä omalta osaltaan lisäsi ihmisten huolta. Tämä puolestaan sai sanomalehdet tuottamaan lisää artikkeleita, luoden näin itseään ruokkivan ja vahvistavan kehän.
Tutkimuksessa käytetään diskurssianalyysi- ja lähiluku -menetelmien yhdistelmää, joka tutkimuslähteiden valinnan perusteella on hyvä keino saada tutkimuskysymyksiin vastauksia sekä päätelmiä tarkalla lähteiden sisällön läpikäynnillä ja muodostaa kolmesta tapaustutkimuksesta yhtenäinen kokonaisuus käyttäen Stanley Cohenin moraalipaniikki -mallia yhtenä osana tapausten tutkimisessa. Oliko tapauksissa nähtävissä tämän mallin kaltaisia teemoja ja vaiheita, joista moraalipaniikki koostuu ja miten se vertautuu kolmeen tapaustutkimuksen käsittelyyn sekä yleisön reagointiin sanomalehdissä ja parlamentissa käydyissä keskusteluissa.
|
|---|