| Summary: | Tässä tutkimuksessa pureudun neljän englantilaisen jalkapalloseuran kannatuslauluihin, esittäen niiden tehtävän välineinä, joiden avulla fanit muodostavat omaa poliittista ryhmäänsä. Kannatuslaulut tarjoavat kuvan faneista omimmillaan, ilman että he pääsevät miettimään positiotaan erityisemmin. Näin laulavat myös paljastavat millä perustein omaa identiteettiä luodaan, sekä erotutaan muista. He eivät ole laulaessaan insinöörejä, työttömiä, tai toimitusjohtajia. He ovat vain ja ainoastaan faneja.
Aineisto on kerätty Fanchants-sivustolta, jonne fanit voivat itse lisätä kannatuslauluja sanoineen ja äänitteineen. Tutkimuksessa käydään läpi Manchester Cityn, Manchester Unitedin, Arsenalin sekä Chelsean kannatuslauluja.
Tutkimuksen metodina käytän pääasiassa narratiivista analyysia, jonka apuna on hieman kriittistä diskurssianalyysia. Narratiivianalyysin avulla valotan kerronnallisia valintoja, joita lauluissa käytetään, en niinkään etsi tiettyjä narratiiveja. Toisin sanoen keskityn narratiivin työkaluihin, kuten kertojan positioon tai semanttisiin valintoihin. Kriittinen diskurssianalyysi taas tuo implisiittisten oletusten analyysin mukaan tutkimukseen. Teoriana tutkimuksessa taas on Carl Schmittin poliittisen jako ystävään ja viholliseen. Tukena tälle on erilaisia teorioita toiseuden käsitteestä, sankaruudesta sekä identiteetistä.
Analyysi jakautuu kolmeen temaattiseen päälukuun, jotka käsittelevät sankaruutta, vihollisuutta ja faneja kollektiivina. Esitän analyysin perusteella, että fanit rakentavat omaa poliittista ryhmäänsä kahden pääteeman, lojaliteetin ja toiseuden, varaan. Tämä tapahtuu hyödyntämällä viihdyttäviä ja helppoja lauluja vetämään uusia jäseniä mukaan ja opettamalla heille oman seuran arvot. Fanit hyödyntävät tilannetajuaan, jonka avulla he ymmärtävät laulaa aina tilaisuuteen sopivan laulun.
|
|---|