Summary: | Tutkielmani tehtävänä on selvittää, kuinka lapsen etu huomioidaan adoptionhakijoiden kanssa tehtävässä sosiaalityössä kansainvälisen adoptioprosessin neuvontavaiheessa. Lisäksi tarkastelen millaisilla asioilla voi olla yhteys lapsen edun toteutumisen selvittämiseen adoptionhakijoiden neuvonnan ja arvioinnin aikana, jolloin adoptoitava lapsi on vielä tuntematon. Kirjallisuuskatsauksena toteutetun tutkimukseni näkökulmana toimii lapsen etu. Tässä tutkimuksessa tarkoitan lapsen edulla lapsen oikeutta pysyvään ja turvalliseen kasvuympäristöön. Adoption kautta lapselle mahdollistuu perhe pysyväksi ja turvalliseksi kasvuympäristöksi.
Tutkimukseeni valikoituneiden 13 artikkelin perusteella adoptionhakijoiden kanssa tehtävällä sosiaalityöllä on lapsen edun toteutumista valmisteleva ulottuvuus. Tutkimustulokseni osoittavat, että lapsen edun huomioiminen adoptioneuvonnan aikana tarkoittaa adoptionhakijoiden perusteellista valmistamista antamalla monipuolista tietoa adoptiosta ja adoptiolapsista, sekä myönteisen mielikuvan jättämistä adoptioneuvonnasta palveluna. Lisäksi tutkimustulokseni osoittavat, että sosiaalityöntekijän ja adoptionhakijoiden luottamuksellinen keskusteluyhteys on tärkeä osa lapsen edun toteutumisen valmistelemista. Nämä tekijät auttavat adoptionhakijoita valmistautumaan elinikäiseen sitoutumiseen adoptiolapseen ja etsimään tarvittaessa tukipalveluita myös adoption vahvistamisen jälkeen.
Tutkielmani tulosten perusteella voidaan päätellä, että sosiaalityöntekijän ja adoptionhakijoiden välisellä suhteella saattaa olla yhteys tulevan lapsen edun toteutumisen selvittämiseen. Jos sosiaalityöntekijä ei onnistu luomaan luottamuksellista suhdetta adoptionhakijaan, ei adoptionhakija välttämättä uskalla olla rajoituksetta avoin. Näin ollen totuudenmukaisen vanhemmuuden arvion tekeminen voi häiriintyä. Tämä voi aiheuttaa sen, ettei sosiaalityöntekijä saa tehtyä luotettavaa arviota adoptionhakijan resursseista tarjota lapselle pysyvä ja turvallinen koti kasvuympäristöksi. Tutkielmani tulokset osoittavat, että adoptioneuvonnan ja sen vaikuttavuuden tutkimus on vähäistä, mutta lisätutkimukselle on tarve.
|