| Yhteenveto: | Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella äitien kokemusta lasten huostaanotosta. Tutkielman aihe on tärkeä, koska huostaanottojen määrät ovat vuosi toisensa jälkeen kasvussa. Vuonna 2019 Suomessa oli huostaanotettuna yli 11 000 lasta. Tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja tutkielman aineisto muodostetaan tieteellisistä tutkimuksista. Tutkielmassa tarkastellaan aiempien tutkimusten sisältöä sekä pohditaan tiedon hyödynnettävyyttä ja luotettavuutta.
Huostaanotolla on lapsen lisäksi kokemuksellinen vaikutus kaikkiin osallisiin. Lapsen huolenpidosta päävastuullisen äidin äitiys nousee esiin sosiaalityössä yhtenä keskeisenä ilmiönä. Huostaanoton yhteydessä viranomainen määrittelee ”riittävän hyvän” äitiyden, mikä takaa lapsen terveydelle ja kehitykselle suotuisat kasvuolosuhteet. Lapsen huostaanottotilanteissa viranomainen arvioi etenkin äitejä. Huostaanoton tarve nousee esille, kun äidin äitiys ei ole riittävää. Tutkielman tulokset osoittavat, että lasten huostaanotto muuttaa äitien kokemaa äitiyttä ja äitien kokemus saamasta sosiaalihuollon tuesta osoittautuu tutkimusten perusteella riittämättömäksi. Tutkielman johtopäätöksenä äitiyden kokeminen jatkuu lapsen huostaanotosta huolimatta ja huostaanoton kokemus näyttäytyy äitien elämässä monin eri tavoin.
|
|---|