| Yhteenveto: | Tutkielmani aiheena ovat viljelysnimiin rinnastettavien peruslohkojen nimeämisperusteet ja viljelijöiden nimikäsitykset peruslohkojen nimiin liittyen. Tutkimukseni antaa uutta tietoa nykyhetken maaseudun nimistöstä ja valottaa maaseudun murroksen näkymistä maaseudun nimistön tasolla.
Tutkimukseni jakautuu kahteen osaan. Ensinnäkin tavoitteenani on selvittää, millaisilla nimeämisperusteilla viljelijät nimeävät peltojaan. Toisekseen tutkin kansanonomastisesta näkökulmasta viljelijöiden nimikäsityksiä viljelysnimiin liittyen. Selvitän esimerkiksi, millainen on viljelijöiden mielestä hyvä tai tavallinen pellon nimi tai mitä mieltä he ovat nimien muuttumisesta. Aineistonani ovat kahdeksan eteläpohjalaisen tilan nimiluettelot heidän peruslohkojensa nimistä ja tilojen viljelijöiden haastattelut. Nimiä analysoin syntaktis-semanttista luokittelumallia soveltaen. Haastattelut toteutin puolistrukturoituina teemahaastatteluita ja niitä tarkastelen laadullisen sisällönanalyysin keinoin.
Peruslohkojen nimeämisperusteet olivat yleisyysjärjestyksessä aineistossani seuraavat: pellon sijainti 46 %, pellon suhde ihmiseen 35 %, pellon ominaisuus 12 % ja paikalla oleva tai esiintyvä asia 2 %. Lisäksi muilla tai tuntemattomilla perusteilla nimen oli saanut 4 % aineiston pelloista. Viljelijöiden nimikäsityksistä taas rakentuu kuva viljelysnimistä käytännönläheisinä, hyvinä työkaluina. Hyvä viljelysnimi on viljelijöiden mukaan käytännöllinen, sopivan lyhyt ja helppo muistaa. Lisäksi on hyvä, jos nimi on mahdollisimman kuvaava.
Tutkimukseni tärkein huomio liittyy nimien muutokseen. Tämän työn valossa vaikuttaa siltä, että viljelysnimistössä elää rinnakkain kahdenlaista nimistöä: vanhaa, perinteiseksi miellettävää viljelysnimistöä, sekä maatalouden paperitöitä varten luotuja rekisterinimiä. Uutta nimistöä luonnehtii sen ajoittainen koodimaisuus, moniosaisuus sekä numeroiden ja lyhenteiden käyttö nimissä. Uudet nimet ovat myös vanhoja pidempiä ja niillä oli useampia nimeämisperusteita.
|
|---|