Summary: | Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia lasten näkemysten kuule mista Helsingin Sanomissa. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (12. ja 13. artikla
1989) mukaan lasten näkemysten kuuleminen heitä koskettavissa asioissa on keskeistä lasten osallisuuden toteuttamisessa. Koska lasten kuuleminen ja osallisuus
ovat olleet yksi lapsen oikeuksien sopimuksen haastavimmaksi osoittautuneita
artikloita, on tärkeä tutkia, miten lapsia on kuultu joukkotiedotusvälineissä.
Tutkielman käytössä oli vuonna 2018 satunnaisotannalla kerätty aineisto
vuosikertojen 1997, 2007 ja 2017 Helsingin Sanomien (HS) lapsia koskevasta uutisoinnista. Tähän tutkielmaan aineisto rajattiin niihin aikuisten kirjoittamiin lehtijuttuihin, joissa lapsia oli tavalla tai toisella kuultu. Tutkimus toteutettiin diskurssianalyysin keinoin analysoimalla lehtijutuissa ilmeneviä puhetapoja, jotka
tunnistettiin lehtijutun sävyn, funktion, kielellisten piirteiden sekä lapselle ja aikuiselle rakentuneiden subjektipositioiden avulla.
Aineiston analyysissa tunnistettiin kolme puhetapaa: lapsi tulevana aikuisena, lapsi huomiokoukkuna ja lapsi sopimattomana toimijana. Lapsi tulevana aikuisena
puhetapaan sisällytettiin kaksi puhetapavariaatiota: kasvatettava lapsi ja suojeltu
lapsi. Myös lapsi huomiokoukkuna puhetapaan liitettiin kaksi variaatiota: ilahduttava lapsi ja välineellistetty lapsi. Lapsen kuuleminen jäi HS:n lehtijutuissa muodolliseksi lapsen subjektiposition asettuessa puhetavoissa hierarkisesti aikuisen position alapuolelle. Lehtijuttujen lapsi-aikuinen hierarkiaa voitaisiin purkaa vahvistamalla lapsen arvoa painottavaa lapsuuskuvaa ja välttämällä lapsen naiiviuden korostamista sekä lapsen ja aikuisen asiantuntijuuden vertailemista.
|