| Summary: | Tässä tutkielmassa tarkastellaan, mitä Jacques Lacan tarkoittaa tiedostamattoman
käsitteellä psykoanalyyttisessa teoriassaan.
Tutkielman alussa tiedostamattoman käsitettä taustoitetaan lyhyesti Sigmund Freudin
psykoanalyyttisen teorian kautta sekä selittämällä ranskalaisen strukturalismin keskeisiä
näkemyksiä, jota ovat vaikuttaneet Lacanin teorian kehittymiseen.
Tutkielmassa käydään läpi ja vertaillaan Lacanin seminaareja 1 ja 7. Nämä seminaarit on
valittu päälähteiksi, koska seminaari 1 edustaa Lacanin julkaistujen seminaarien varhaista
näkemystä ja seminaari 7 Lacanin teorian puoliväliä.
Lacanin teoria on muuttunut merkittävästi seminaarin 1 ja seminaarin 7 välillä ja
tutkielmani tavoite on syventää ymmärrystä Lacanin tiedostamattoman käsitteestä
vertaamalla näitä seminaareja toisiinsa. Tiedostamaton on yksi Lacanin teorian
keskeisimmistä käsitteistä, ja käsitteen muuttuessa muuttuu myös hänen teoriansa näkemys
todellisuuden luonteesta.
Lacanin teoriassa tarkastellaan ihmistä kielen omaksuneena ja kielen lävistämänä olentona.
Seminaarissa 1 Lacan tarkoittaa tiedostamattomalla kasvatuksen kautta omaksuttua ja
yksilön kohdalla erityisellä tavalla tulkittua kielellis-sosiaalista verkostoa häiritsevää ja
kieleen kietoutunutta ilmiötä. Seminaarissa 7 tiedostamattoman käsite viittaa prosessiin,
jossa yksilön sisäistämä kielellis-sosiaalinen järjestys pyrkii jäsentämään kyseiselle
järjestykselle ”mahdotonta”, ei-kielellistä todellisuuden tasoa ja kyseinen prosessi
aiheuttaa yksilölle erityisen nautinnon mahdollisuuden.
|
|---|