Kehon rytmien vaikutus muistijälkien muodostumiseen silmäniskuehdollistumisen aikana

Kehon rytmien vaikutus muistijälkien muodostumiseen silmäniskuehdollistumisen aikana

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kehon rytmien vaikutusta muistijälkien muodostumiseen silmäniskuehdollistumisen aikana. Tutkimuksen otoksena toimi 44 henkilöä (20–30-vuotiaita), joista lopulliseen analyysiin valikoitui 37 henkilöä. Tutkimuksessa mitattiin hengitystä, sydämen sykettä, ihon sä...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Sparre, Julia
Muut tekijät: Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Faculty of Education and Psychology, Psykologian laitos, Department of Psychology, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2021
Aiheet:
silmäniskuehdollistuminen
oskillaatio
herätepotentiaali
Psykologia
Psychology
202
oppiminen
aivot
hengitys
syke
kognitio
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/74653
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kehon rytmien vaikutusta muistijälkien muodostumiseen silmäniskuehdollistumisen aikana. Tutkimuksen otoksena toimi 44 henkilöä (20–30-vuotiaita), joista lopulliseen analyysiin valikoitui 37 henkilöä. Tutkimuksessa mitattiin hengitystä, sydämen sykettä, ihon sähkönjohtavuutta ja aivojen sähköfysiologista toimintaa silmäniskuehdollistumisen aikana. Tämän tutkimuksen perusteella ehdollistuneissa oppimisreaktioissa tai aivosähkökäyrän vasteissa ei ollut eroja, kun koehenkilöt jaettiin neljään ryhmään sydämen toimintakierron (systolinen työvaihe ja diastolinen lepovaihe) ja hengityksen vaiheiden (ulos- ja sisäänhengitys) mukaisesti. Tarkasteltaessa herätepotentiaalien amplitudien voimakkuuksia vain hengityksen vaiheesta riippuen, huomattiin, että ehdolliseen ärsykkeeseen liittyneet herätepotentiaalit olivat voimakkaampia, kun ehdollinen ärsyke esitettiin uloshengityksen aikana. Tulosten perusteella voidaan todeta, että keholliset rytmit ovat yhteydessä oppimiseen ja muistijälkien muodostumiseen, jonka vuoksi jatkotutkimus on tarpeen ilmiön perusteellisemman selvittämisen tueksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kehon rytmien vaikutusta muistijälkien muodostumiseen silmäniskuehdollistumisen aikana. Tutkimuksen otoksena toimi 44 henkilöä (20–30-vuotiaita), joista lopulliseen analyysiin valikoitui 37 henkilöä. Tutkimuksessa mitattiin hengitystä, sydämen sykettä, ihon sähkönjohtavuutta ja aivojen sähköfysiologista toimintaa silmäniskuehdollistumisen aikana. Tämän tutkimuksen perusteella ehdollistuneissa oppimisreaktioissa tai aivosähkökäyrän vasteissa ei ollut eroja, kun koehenkilöt jaettiin neljään ryhmään sydämen toimintakierron (systolinen työvaihe ja diastolinen lepovaihe) ja hengityksen vaiheiden (ulos- ja sisäänhengitys) mukaisesti. Tarkasteltaessa herätepotentiaalien amplitudien voimakkuuksia vain hengityksen vaiheesta riippuen, huomattiin, että ehdolliseen ärsykkeeseen liittyneet herätepotentiaalit olivat voimakkaampia, kun ehdollinen ärsyke esitettiin uloshengityksen aikana. Tulosten perusteella voidaan todeta, että keholliset rytmit ovat yhteydessä oppimiseen ja muistijälkien muodostumiseen, jonka vuoksi jatkotutkimus on tarpeen ilmiön perusteellisemman selvittämisen tueksi.

Samankaltaisia teoksia