| Yhteenveto: | Yksineläjänaisten köyhyys on ilmiönä yhteiskunnassamme marginaalinen, mutta läsnä
oleva. Pidän köyhyyttä kokeneiden oman äänen esiin tuomista tärkeänä ja tämän vuoksi
olen tutkimuksessani kiinnostunut selvittämään mitä tutkimusaineistoni yksineläjänaiset
kertovat köyhyydestään kirjoitetuissa kertomuksissaan.
Tutkimusaineistoni koostuu neljästätoista omakohtaisesta kirjoitetusta kertomuksesta, jotka
olen saanut käyttööni Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta. Ne ovat osa valmiista aineistosta nimeltään Töissä ja köyhä 2015, joka koostuu Jyväskylän yliopiston tutkimushankkeeseen Työssäkäyvät köyhät ja ruumiillisuus kirjoituspyynnöillä pyydetyistä 135
kirjoituksesta. Laadullinen tutkimukseni rakentuu tieteenteoreettisesti ja metodologisesti
sosiaalisen konstruktionismin ja narratiivisen tutkimuksen viitekehykselle. Aineistoni analyysimenetelmänä olen käyttänyt temaattista narratiivista analyysia.
Tutkimukseni analyysissa yksineläjänaisten kertomuksista avautuu viisi yhteistä teemaa,
jotka kietoutuvat yhteen ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Näissä kertomuksissa köyhyyttä
taustoittavat pääasiallisen toiminnan ja erilaisten toimeentulojen lähteiden moninaisuus
sekä katkollisuus. Yksineläjänaiset kuvaavat kertomuksissaan, kuinka köyhyys on heille
luopumista välttämättömästä. Köyhyys tuo varjonsa yksineläjänaisten sosiaaliseen elämään
niin läheisverkostojen, yhteisöjen kuin yhteiskuntaan kuulumisen osalta. Köyhyys tuntuu
yksineläjänaisen kehossa ja mielessä huolena, epävarmuutena toimeentulon ja työsuhteiden
jatkumisesta, katkeruutena, vihana, luovuttamisena, ahdistuneisuutena, voimattomuutena
sekä kipuna. Kertomuksissa masennus ja elämästä luopumisen aikeet ovat myös läsnä.
Köyhyys on opettanut yksineläjänaisia etsimään omasta elämästä hyvää köyhyydestä huolimatta. Selviytymisen, onnistumisen ja tyytyväisyyden kokemukset ovat mahdollisia ja
oma elämän tilanne voidaan nähdä sitkeän yrittämisen ja luovuuden ansiosta hyväksyttävänä.
Tutkimukseni antaa yhden kuulluksi tulemisen mahdollisuuden köyhille yksineläjänaisille
ja tutkimukseni tulokset vahvistavat aiempien tutkimustulosten antia koskien yksin asuvien
köyhyyden syitä ja seurauksia. Yksineläjänaiset eivät ole erityisen suojelun tarpeessa oleva
ryhmä, mutta tutkimukseni tuloksia voisi hyödyntää arkisissa kohtaamisissa terveys-, sosiaali- ja työvoimapalveluissa sekä kyseisiä palveluita kehitettäessä.
|
|---|