| Summary: | Kandidaatintutkielman tavoitteena on selkiyttää ja jäsentää mitä sosiaalisella osallisuudella tarkoitetaan aikuissosiaalityössä ja millaisia menetelmiä sen edistämiseksi on kirjallisuudessa esitetty. Kandidaatintutkielmassa käytetään sosiaalipoliittista ja yksilön kokemuksellista viitekehystä ja tutkimuskysymyksiä tarkastellaan aikuissosiaalityön näkökulmasta. Sosiaalipoliittinen viitekehys tarjoaa mahdollisuuden tarkastella osallisuutta julkisen vallan tarjoamien palvelujen kautta ja yksilön kokemuksellinen viitekehys mahdollistaa sosiaalisen osallisuuden yksilöllisen kokemuksen huomioimisen palvelujen arvioinnissa ja kehittämisessä. Tutkimusmenetelmänä tässä tutkielmassa käytetään narratiivista kirjallisuuskatsausta. Tutkielman tulokset osoittavat, että sosiaalisella osallisuudella aikuissosiaalityössä voidaan tarkoittaa sosiaalisiin, toiminnallisiin ja taloudellisiin hyvinvoinninlähteisiin kiinnittymistä. Aikuissosiaalityön asiakkailla tämä tarkoittaa esimerkiksi taloudellista hyvinvointia ja ennakoitavuutta, sosiaalista ja toiminnallista toimintakykyä, mielekästä toimintaa sekä mahdollisuutta osallistua palveluidensa suunnitteluun ja kehittämiseen. Tutkimusaineiston perusteella aikuissosiaalityössä käytetyt sosiaalista osallisuutta edistävät menetelmät on luokiteltu kolmeen tutkimusaineistossa useimmiten esiintyvään kategoriaan: neuvonta ja ohjaus, matalan kynnyksen palvelut sekä työhön aktivoivat menetelmät. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että aikuissosiaalityön asiakkaiden sosiaalisen osallisuuden edistäminen on merkittävä osa aikuissosiaalityön tehtävää. Sosiaalista osallisuutta edistävät menetelmät ovat moninaisia ja kehittyviä, jonka vuoksi niiden jalkauttamisessa työkäytännöiksi tulee käyttää riittävästi resursseja.
|
|---|