| Yhteenveto: | Tämä pro-gradu tutkii asioimistulkin kompetenssia ja sen tärkeimpiä komponentteja. Tällä hetkellä tulkin
kompetenssi tuntuu määrittyvän pitkälti muodollisilla tekijöillä, koulutuksella ja kokemuksella. Vaikka näihin
indikaattoreihin nojaaminen on ymmärrettävää, olisi hyödyllistä, jos tulkin todellista kompetenssia voitaisiin
tarkastella. Tämä edellyttää tulkin kompetenssin tarkempaa määrittelyä. Toisaalta tämä määrittely voisi auttaa
myös tulkkia kehittämään omaa kompetenssiaan.
Pyökkimies tutki tulkin kompetenssia haastattelemalla asioimistulkkeja. Tämä on jo hyvin lähellä tämän
tutkimuksen tavoitteita, ja toimiikin tässä teoriataustana ja tulkin kompetenssin lähtökohtaisena määrittelynä. Sitä
tarkennetaan vertaamalla tutkimuskirjallisuuteen ja hienosäätämällä sitä tulkin kompetenssin arviointiin ja
kehittämiseen. Tuloksena on viisi kompetenssikategoriaa: kielitaito, kommunikaatiotaidot, ammattietiikka, tyyneys
ja herkkyys tai läsnäolo. Kaksi viimeistä tukevat toisiaan, ja ovat ehkä kategorioista omaperäisimmät. Näiden
yhdistelmästä voi syntyä tietoinen mutta hyväksyvä, keskittynyt mutta rento läsnäolo, joka on oikeastaan kaiken
hyvin tekemisen perusta ja jonka tulisi olla myös kaiken koulutuksen lähtökohta.
Kaksi viimeistä kategoriaa perustuvat teoreettiseen taustaan, etenkin kontekstiherkkyyteen ja puolueettomuuteen,
mutta niitä on muokattu yleisempään suuntaan kokemuksen perusteella. Kontekstiherkkyyttä on laajennettu
yleisemmäksi tarkkaavaiseksi läsnäoloksi, jota tukee puolueettomuudesta laajennettu tyyneys, eli sisäinen
puolueettomuus. Sen lisäksi että tulkin ulkoiset toimet luovat neutraaliutta, niin myös sisäisesti pyritään kantaa
ottamattomuuteen. Käytännössä viestin sisällön selkeä tulkkaaminen on usein olennaisempaa kuin tulkkauksen
kirjaimellinen vastaavuus.
|
|---|