| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää minäpystyvyyden ja motivaation yhteyttä laskusujuvuuteen, niiden erillisiä selitysosuuksia sekä aiemman minäpystyvyyden ja motivaation yhteyttä myöhempään laskusujuvuuteen 1–3. luokilla.
Tutkittavina oli 200 oppilasta, jotka olivat tutkimuksen alkaessa peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Aineisto kerättiin ensimmäisen luokan kevään ja kolmannen luokan kevään välillä viitenä eri mittauskertana. Laskusujuvuutta tutkittiin peruslaskutoimituksia sisältävillä testeillä. Minäpystyvyyttä ja motivaatiota selvitettiin kyselylomakkeilla. Aineisto analysointiin Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimella ja hierarkkisilla regressioanalyyseilla.
Keskeisinä tuloksina selvisi, että minäpystyvyys ja motivaatio ovat yhteydessä laskusujuvuuteen kaikilla mittauskerroilla. Minäpystyvyyden omavaikutuksen selitysosuus laskusujuvuuden vaihtelusta kasvaa ja motivaation pienenee ensimmäiseltä luokalta kolmannelle luokalle. Minäpystyvyys ennustaa laskusujuvuutta ensimmäiseltä luokalta kolmannelle luokalle, kun taas motivaatio ennustaa laskusujuvuutta vain ensimmäiseltä luokalta toiselle luo-kalle.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että minäpystyvyys ja motivaatio ovat yhteydessä laskusujuvuuteen myös laskusujuvuuden lähtötason kautta, vaikka niiden omat erilliset selitysosuutensa ovat melko pienet. Sen vuoksi minäpystyvyyttä ja motivaatiota kannattaa tukea, kun halutaan parantaa laskusujuvuutta.
|
|---|