| Yhteenveto: | Kandidaatintutkielmassani tarkastelen eettisiä näkökulmia liittyen muistisairaiden
itsemääräämisoikeuden turvaamiseen hoitotahdolla. Muistisairaiden ollessa haavoittuvassa
asemassa oleva ryhmä heidän oikeuksiensa toteutumiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
Itsemääräämisoikeuden käsitettä lähestyn tutkielmassani sekä filosofisen keskustelun että
sosiaalityön näkökulmista. Itsemääräämisestä on käyty laajaa keskustelua ja siitä on
olemassa erilaisia teorioita, mutta itsemääräämisoikeuden keskiössä on jokaisen ihmisen
oikeus elää omannäköistään elämää ja vaikuttaa itseensä liittyviin asioihin.
Hoitotahto on yleistynyt väline muistisairaiden itsemääräämisoikeuden turvaamisessa siinä
vaiheessa, kun henkilö ei enää kykene ilmaisemaan tahtoaan pätevästi. Hoitotahto on
tulevaan suuntautuva tahdonilmaus, jonka periaatteena on turvata itsemääräämisoikeuden
toteutuminen mahdollisimman pitkälle. Hoitotahdon eettisyys on kuitenkin herättänyt
keskustelua.
Tutkielmassani käyn läpi eettisiä kysymyksiä liittyen hoitotahtoon. Hoitotahdon tulkinta
voi luoda epäselvyyksiä, sillä epätarkkoja hoitotahtoja on vaikea noudattaa kompleksisissa
tilanteissa. Ratkaisuina tulkinnan ongelmiin on esitetty kommunikaation lisäämistä
potilaan, läheisten ja hoitohenkilökunnan välillä sekä tarkempaa ja laajempaa hoitotahdon
muotoilua. Ilmeisyys- ja integriteettinäkökulmien kautta voidaan pohtia, vastaako
toimintakykyisenä tehty hoitotahto muistisairaan nykyistä tahtoa ja tulisiko tätä noudattaa
sitovasti. Myös identiteetin jatkuvuuden perusteella hoitotahdon pätevyyttä voidaan
kyseenalaistaa. Identiteettikysymyksessä tuodaan esille ihmisen identiteetin muuttuminen
muistisairauden myötä siinä asteessa, ettei hoitotahto vastaa enää muistisairaan omaa
tahtoa. Mielestäni eettisten kysymysten pohtiminen on tärkeää, jotta muistisairaiden
itsemääräämisoikeus voitaisiin turvata aidosti.
|
|---|