| Summary: | Kaukokartoitusaineistojen helppo saatavuus on tuonut esille tarpeen vähentää maastotyöskentelyä ja hyödyntää useaa erilaista kaukokartoitusmateriaalia maankäytön suunnittelussa. Tässä työssä tutkittiin, miten mittakaavan muuttaminen ja erilaisten aineistoyhdistelmien käyttö vaikuttaa paikkatieto-ohjelmiston kykyyn muodostaa segmenttejä, joita voitaisiin edelleen hyödyntää aluepohjaisessa ohjatussa luokittelussa. Segmentoinnin onnistumista eli niiden yhdenmukaisuutta tosielämän kohteisiin arvioitiin vertaamalla tuloksia maastossa kartoitettuihin elinympäristöluokkiin. Aineistona käytettiin WorldView 2 -satelliitin kuvia sekä Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistoa ja siitä edelleen muodostettuja aineistoja. Käytetyt mittakaavat olivat 2x2, 5x5, 10x10 ja 25x25 metriä. Mittakaavoista kolme tarkinta osoittautuivat käyttökelpoisiksi. SAGA Wetness Indexin yhdistäminen satelliittikuviin erotteli parhaiten kosteat elinympäristöluokat. Erityisesti satelliittikuvan taajuuskaistojen 3 ja 7 yhdistäminen kosteusindeksiin tuotti parhaat segmentointitulokset.
|
|---|