| Summary: | Tutkielmassani tarkastelen Keiji Nishitanin tyhjyyden käsitettä. Tutkimukseni koostuu vertailevasta
ja negatiivisesta lähestymistavasta. Luvussa kaksi esittelen Nishitanin ajattelun lähtökohtia.
Paikannan hänet osaksi sekä Kioton koulukuntaa että zenbuddhalaisen filosofian traditiota, joihin
vertaillen Nishitanin ajattelun yleiset linjat tulevat esiin. Luvuissa kolme ja neljä tarkastelen
negatiivisesti sitä, mitä tyhjyys ei ole. Tämän vuoksi esittelen Nishitanin ajatuksia kahdesta muusta
olemisen tavasta, tietoisuudesta ja nihilismistä, joista edellinen on Nishitanin mukaan ihmisen
vallitseva olemisen tapa ja jälkimmäinen tuon olemisen tavan kriisiytyminen. Luvussa viisi esittelen
tuon kriisin ratkeamista tyhjyydessä ja luvussa kuusi tuon ratkeamisen seurauksia. Tyhjyys on siis
Nishitanin ajattelussa maailmassa olemisen ja sen kokemisen tapa, eräänlainen ”kenttä”, jolle siirtyä.
Tuo siirtymä on tutkimukseni kohde. Nishitani väittää, että moderni ihminen ja olemisen tapa ovat
kriisissä, ja että tätä kriisiä ei voida ratkaista ilman, että ihmisen olemisen tapa muuttuisi radikaalisti
erilaiseksi. Nishitanin mukaan ihmisen olisi siis siirryttävä tyhjyyden kentälle. Tutkielmaani ohjaa
tämä väite ja se vastaa tämän väitteen herättämään kahtalaiseen kysymykseen: millainen tyhjyyden
kenttä Nishitanin ajattelussa on ja kuinka tuolle kentälle siirtyminen ratkaisisi olemassaolon
ongelmat?
Tutkimuksena tuloksena on, että tyhjyyden kentän tai näkökulman holistisuus mahdollistaa modernin
kriisin erilaisten ongelmakohtien ratkaisemisen. Näitä ongelmia ovat muun muassa toisen
kohtaaminen, suhde luontoon, pahuus ja siihen liittyen vapaus sekä tasa-arvo, mutta tärkeimpänä
ihmisen aito ja rehellinen suhde omaan itseensä. Osittain tutkielmassani hyödyntämäni negatiivisen
lähestymistavan vuoksi mutta toisaalta tyhjyyden itsensä luonteen vuoksi tutkielmassani selvenee
myös, kuinka tyhjyyden kentälle siirrytään.
Tutkielmani vertailevan otteen vuoksi Nishitanin ajattelu paljastuu kuuluvan sukulaissieluna samaan
fenomenologiseksistentiaaliseen filosofian osa-alueeseen kuin esimerkiksi Martin Heidegger
myöhäisfilosofiassaan ja Maurice Merleau-Ponty. Näin ollen tutkielmani toisena selkeästi erillisenä
tuloksena paljastuu zenbuddhalaisen ajattelun filosofisuus ja hyöty filosofialle. Tutkielmani siis
puhdistaa vähintään implisiittisesti zenin mainetta pelkkänä self-help-kirjallisuuden aineksena.
|
|---|