| Yhteenveto: | Kysyn tutkimuksessani, millainen on kriittisen kotimaisen nykyesseistiikan suhde julkiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun Suomessa. Lähestyn kysymystä kahtaalta. Ensinnäkin historiallisesti ja yhteiskuntafilosofisesti tarkastelemalla esseekirjallisuutta yhtenä porvarillisen julkisuuden historiallisena instituutiona, ja toisaalta analyyttisesti erittelemällä nykyesseistien yhteiskuntakritiikissään hyödyntämiä kirjallisia keinoja teoriaohjaavan sisällönanalyysin välinein. Pyrin tutkielmassani osoittamaan, että kotimaisen esseistiikan kehitystä 1980-luvulta 2000-luvun toiselle vuosikymmenelle, siis kotimaista ”nykyesseetä”, voidaan mielekkäästi selittää suhteessa porvarillisen julkisuuden käsitteeseen ja niin sanottuun porvarilliseen julkisuusparadigmaan. Näytän,miten 1980-luvulta alkaen kotimainen esseekirjoittaminen on ottanut etäisyyttä perinteisiin porvarillisiin keskustelun ja kirjoittamisen konventioihin. 2000-luvun esseistiikassa rationaalisen, avarakatseisen ja sivistyneen asianesittämisen tilalla on yhä useammin liioittelua, kohtuuttomuutta, provokaatioita ja perin pohjin henkilökohtaisista aineksista kokoon kyhättyjä yleistyksiä. Ehdotan, että kriittistä kotimaista nykyesseetä voidaankin kirjallisten menetelmien eli muodon tasolla tulkita perinteisen porvarillisen julkisuuparadigmankritiikkinä; pyrkimyksenä avata suomalaiseen kirjalliseen julkisuuteen tilaa porvarillisesta yhteiskuntakokemuksesta ja -normistosta riippumattomalle kriittiselle keskustelulle yhteiskunnasta ja kulttuurista. Varsinaiseksi analyysiaineistokseni olen valinnut kaksi paljon puhuttanutta 2000-luvulla julkaistua esseekokoelmaa: Timo Hännikäisen kokoelman Ilman –Esseitä seksuaalisesta syrjäytymisestä(Savukeidas 2009) ja Koko Hubaran Ruskeat Tytöt –Tunne-esseitä(Like 2017).Kysyn tutkielmassani, 1) millaista porvarillisen julkisuusparadigman kritiikkiä tutkimani esseistit kirjallisuudessaan esittävät, 2) miten he kritiikkinsä esittävät, ja lopulta 3), mitä tämä kertoo kriittisen kotimaisen nykyesseistiikan suhteesta julkiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun.
|
|---|