| Summary: | Kansainväliset englanninkieliset opinto-ohjelmat ovat yleistyneet yliopistoissa ympäri maailman. Englanti valitaan useimmiten kansainvälisten ohjelmien viralliseksi kieleksi sen vahvan lingua franca-aseman takia. Viime aikoina englannin kielen roolia on myös kyseenalaistettu, ja katse on käännetty siihen, millainen kielenkäyttö olisi parasta kansainvälisessä ympäristössä. Tämä tutkielma tarkastelee yhtä englanninkielistä maisteriohjelmaa kielenkäytön ja erityisesti monikielisyyden näkökulmasta. Kansainvälisissä opinto-ohjelmissa sekä opiskelijat että ohjaajat tulevat usein vaihtelevista kulttuuritaustoista ja heillä on oma kielivarantonsa, johon kuuluu kahden tai useamman kielen käyttö arkielämässä. Useampia kieliä puhuvalle monikielinen kielenkäyttö on luonnollista, ja mahdollisuus omien resurssien vapaaseen käyttöön voisi olla hyödyksi myös opiskelussa. Tässä tutkielmassa selvitettiin, millä tavalla opiskelijat käyttävät muita kieliä kuin englantia opiskeluissaan, ja miten opiskelijat ja ohjaajat suhtautuvat englannin kieleen ohjauskielenä sekä monikieliseen kielenkäyttöön opinnoissa. Tutkielma toteutettiin havainnointina yhdellä kurssilla, sekä haastatteluina kolmen opiskelijan ja kahden luennoitsijan kanssa. Tutkielmassa kävi ilmi, että opiskelijat käyttävät omia kieliään jonkin verran opiskelunsa hyödyksi, suurimmaksi osaksi lähteiden lukemisessa sekä toisinaan keskusteluissa ja ryhmätöissä. Monikielisyyden sisällyttämiseen liittyy kuitenkin käytännön ongelmia, ja sen koetaan olevan vaikeaa ympäristössä, jossa kaikilla on oma kielivarantonsa ja englanti saattaa olla ainoa yhteinen kieli. Osallistujat suhtautuivat silti monikielisyyteen positiivisesti, ja opiskelijat osoittivat toiveita siitä, että heidän taustansa voitaisiin ottaa jollain tavalla huomioon.
|
|---|