| Yhteenveto: | Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka ihmiset ovat suhtautuneet köyhyyteen ja köyhien auttamiseen 1800-luvulta 2010-luvulle. Tutkimuksessa vertailen ihmisten suhtautumista köyhyyteen eri aikakausina ja myös aikakausien sisällä taloudellisten suhdanteiden mukaan.
Tutkimusaineisto muodostuu sanomalehdissä julkaistuista mielipidekirjoituksista ja 1800-luvun osalta myös esimerkiksi pitäjänkokousten pöytäkirjoista. Lähestymistapa aiheeseen on laadullinen asennetutkimus ja tutkimusmenetelmä on laadullinen sisällön analyysi. Analysoin ja tulkitsen kirjoituksia köyhyyden määrittelyjen, selitysteki-jöiden ja syiden kautta sekä pohtien sitä, kenen arvioidaan ansaitsevan apua.
Suomalainen yhteiskunta on muuttunut perusteiltaan 1800-luvun alusta nykyaikaan. Tuen ansaitsevuudessa on kuitenkin nähtävissä paljon samaa nykyaikana kuin 150 vuotta sitten liitettäessä tuen ansaitsevuus ihmisten omiin valintoihin. Toki aste-eroja suhtautumisessa on ja vaikka 1800-luvulla rakenteelliset syyt köyhyyden takana olivat hyvinvointivaltion aikaa keskeisemmässä roolissa, niin suhtautuminen oli yleisesti ankarammin köyhiä itseään syyllistävämpää.
Taloudellisilla suhdanteilla oli selkeästi vaikutusta. Tuloksia hieman yksinkertaistaen voi todeta, että taloudellisina taantuma-aikoina suhtautuminen oli ymmärtäväisempää ja kiristyi taloudellisina nousukausina. Asenteissa näkyivät myös ympäröivät yhteiskunnalliset ideologiat ja toteutettu sosiaalipolitiikka. 1800-luvulla liberalististen talousajatusten ja rahatalouden vakiintuminen vaikutti köyhäinhoidon kehittämiseen ja valtiolliseen yhdenmukaistamiseen sekä siihen, että köyhät alettiin nähdä aiempaa enemmän ongelmana. 1990-luvun lamasta alkaen suomalaiseen sosiaalipolitiikkaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun nousivat uusliberalistiset ajatusmallit. Omaa vastuuta, julkisen talouden tehottomuutta ja sosiaaliturvan passivoittavuutta korostavat ajatukset näkyivät mielipidekirjoituksissa lievästi kasvavana trendinä. Toisaalta hyvinvointivaltion ja laajan sosiaaliturvan kannatus ei juurikaan ole Suomessa laskenut, vaan ehdoton enemmistö seisoo pohjoismaistyyppisen hyvinvointivaltion takana.
|
|---|