| Yhteenveto: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten talouskasvun ja ekosysteemin rajat nähdään olevan sovitettavissa yhteen. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten ympäristöongelmista ja talouskasvusta puhutaan YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmassa sekä sitä edeltäneen huippukokouksen ympäristöä koskevissa dialogeissa. Tutkimuksen taustaoletuksena on, että talouskasvulla on selkeä rooli ympäristökeskustelussa. Siksi tässä tutkimuksessa tulkintavälineistönä käytetään ympäristödiskurssien analyysiä, jonka avulla saadaan selville, miten ympäristöongelmia määritellään ja millaisia strategioita ympäristöongelmien ratkaisemiseksi esitetään. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Maarten A. Hajerin ja John Dryzekin ympäristödiskursseihin. Tutkimuksen aihe ja menetelmä sopivat hyvin politiikan tutkimukseen, sillä diskursseilla on merkittävä osuus ympäristöongelmien määrittelyssä sekä siinä, millaista politiikkaa ympäristöasioiden hoitamiseksi tehdään.
Tutkimuksen tulosten perusteella ilmastonmuutos ja ympäristöongelmat nähdään todellisena ja vakavana uhkana, eikä kriisin vakavuutta kyseenalaisteta. Ympäristöongelmien ratkaisun strategioissa on kuitenkin nähtävissä eroavaisuuksia. Myös talouskasvun suhde ongelmanratkaisun strategioissa vaihtelee. Aineistosta oli löydettävissä kaksi eri tarinalinjaa: ekologisen modernisaation tarinalinja sekä ekokatastrofin tarinalinja. Tutkimuksessa myös osoitetaan, että ekologisen modernisaation tarinalinja on saavuttanut hegemonisen aseman aineistossa.
|
|---|