| Yhteenveto: | Tutkin Pro Gradu työssäni kuntien tekemiä kotouttamisohjelmia. Kotoutumislaki (L1386/2010) velvoittaa kuntia laatimaan kotouttamisohjelman neljän vuoden välein. Kotouttamisohjelmat ovat lain määrittelemä väline ohjata ja kehittää kunnan kotouttamistyötä. Kotouttamisohjelmat ovat myös yksi rakenteellisen sosiaalityön väline.
Tutkimukseni tarkoituksena on tuottaa tietoa pakolaistaustaisten hyvinvoinnin, autonomian ja kriittisen autonomian näkyvyydestä kotouttamisohjelmissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu kotoutumisen, kotouttamisen sekä hyvinvoinnin ja autonomian määrittelystä. Tutkin kotouttamisohjelmia sisällönanalyysia hyödyntäen. Tutkimuksen aineistona ovat 15 kunnan kotouttamisohjelmat, jotka ovat julkisia asiakirjoja.
Sisältöanalyysissa keskeisenä tuloksena on, että autonomian indikaattoria ymmärrystä tuetaan kunnissa hyvin. Kotouttamisohjelmissa kuvataan lapsille suunnattuja palveluja ja aikuisten kotouttamiskoulutuksia. Toisaalta mielenterveyden tukeminen näkyy heikosti kotouttamisohjelmissa, vaikka sen voi katsoa olevan merkittävä autonomian indikaattori erityisesti pakolaistaustaisilla maahanmuuttajilla. Kriittisen autonomian tukeminen näkyy kotouttamisohjelmissa joltain osin, muun muassa osallistamisen tukemisena, mutta ei vaikuttamismahdollisuuksien tukemisena, mikä on oleellista kriittisen autonomian mahdollistumisessa.
|
|---|