| Summary: | Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää miten luontoliikunta vaikuttaa mielenterveyteen ja henkiseen hyvinvointiin. Lisäksi tavoitteena on saada käsitys siitä, millä tavoin tutkielmassa havaittuja vaikutuksia voitaisiin saavuttaa käyttämällä luontoliikuntaa hyvinvointityövälineenä ammattikasvatuksessa.
Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, joka pohjautuu opettajien ja oppilaiden kokemusten, kokeellisin menetelmin osoitettujen tutkimustulosten, tilastotiedon sekä opetussuunnitelman vuoropuheluun. Lähtökohtana on näkökulma, jonka mukaan luonnonläheisyys ei ole synnynnäistä, vaan luontosuhde muodostuu kokemusten kautta yksilöllisesti. Luonto on kuitenkin ihmisen selviytymisen kannalta mittaamattoman arvokas, ja siksi lasten ja nuorten luontosuhteen edistämistarpeeseen tulisi havahtua vallitsevassa maailmantilassa, jossa istuen
vietetty aika, teknologian tarjoama koukuttava viihde, inaktiivisuus, ja mielenterveysongelmat lisääntyvät. Luonnon on osoitettu rauhoittavan, lievittävän murehtimista, lisäävän onnellisuuden kokemusta, ja antavan lisäarvoa liikunnalle. Luonnossa liikkuen on saavutettu erilaisissa väestöryhmissä stressistä palautumista ja verenpaineen alentumista, mielialan, motivaation, itsetunnon ja sosiaalisen aktiivisuuden nousua, negatiivisen itsepuheen sekä mielenterveydenongelmiin yhteydessä olevan aivoalueen aktiivisuuden vähenemistä. Koulumaailmassa ja ylemmissä oppilaitoksissa luontoliikuntasisältöjen on osoitettu edistävän
tunnetaitoja, keskinäistä sopua ja yhteistoimijuutta, sekä tuovan apua oppimisvaikeuksiin, ylivilkkauteen ja heterogeenisten ryhmien kanssa toimimiseen. Liikunta-aktiivisuuden sekä siihen linkittyvän unenlaadun on osoitettu olevan luonnossa liikkuen korkeampaa sisätiloihin verrattuna.
Luontoliikunnalla on tarjota lukuisia mahdollisuuksia mielenterveyden ylläpitämiseen ja eheyttämiseen aina yhteiskunnallisen tason terveydenhuoltokustannuksista, yhteisöllisen ja yksilöllisen tason merkityksellisiin ja kauaskantoisiin kokemuksiin saakka. Luontoliikunnan lisäämistä liikuntakasvatukseen voidaan perustella sen moniin mielenterveydenhyötyihin
vedoten. Sen avulla voidaan yksilöt huomioivalla pedagogiikalla ja läsnäololla muun muassa vahvistaa lasten ja nuorten omakuvaa onnistumisen ja taitavuuden kokemuksia tuottaen, ryhmän jäsenenä toimijuutta vahvistaen, sekä stereotyyppisiä sukupuolirooleja hälventäen. Lisäksi luonnossa liikkuen toteutetuilla opetussisällöillä voidaan edistää luontoystävällisyyttä ja sitä kautta ekologista käytöstä, joka osaltaan auttaa lapsia käsittelemään ympäristöahdistusta.
Luontoliikunnan opetussisältöjä lisäämällä koulun liikunnasta voitaisiin muovata
hyvinvointikeskeisempää, ja se palvelisi laajemmin yhteiskunnan tarpeita, sekä liikunnan avulla kasvattamisen ja liikuntaan kasvattamisen dualistista tavoitetta.
|
|---|