| Summary: | Juha Sipilän hallituksen (2015–2019) keskeinen poliittinen tavoite oli toteuttaa kattava sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus. Maisteritutkielmassani tutkitaan sitä, kuinka maakuntiin palkatut sote-muutosjohtajat, joiden tehtävänä oli valmistella ja toimeenpanna uudistusta, kokivat vuorovaikutuksen poliittisen toiminnan ja virkamiestoiminnan rajapinnalla. Rajapinnalla käytyä vuorovaikutusta tarkastellaan eri demokratiamallien, dialogin, luottamuksen ja vallan elementtien kautta. Empiirinen aineisto muodostuu 17 sote-muutosjohtajan haastattelusta. Tutkimus on ns. monimenetelmätutkimus, joka toteutettiin keräämällä ja analysoimalla samanaikaisesti kvalitatiivista ja kvantitatiivista aineistoa.
Tutkimustulosten mukaan yli puolet muutosjohtajista koki, ettei heidän asiantuntemustaan varsinkaan valtakunnan poliitikkojen toimesta hyödynnetty riittävästi. Vuorovaikutukseen näytti liittyvän ns. dialogifasadi, eli ristiriitoja koskevat teemat siirrettiin keskustelupiirin ulkopuolelle ja vahva poliittinen ohjaus korvasi dialogin. Ohjauksen taustalla vaikutti keskustan ja kokoomuksen tekemä kompromissi laajasta valinnanvapaudesta ja maakuntauudistuksesta, josta haluttiin viimeiseen asti pitää kiinni.
Tutkimustuloksista käy myös ilmi, että tutkimushetkellä suuri osa muutosjohtajista ei lainkaan toivonut uudistuksen läpimenoa hallituksen esittämässä muodossa. Lisäksi vain yksi muutosjohtaja haastatelluista kuvasi luottamustaan poliittista päätöksentekoprosessia kohtaan vahvaksi. Dialogifasadi ja luottamusvaje olivat keskeisesti vaikuttamassa siihen, että sote- muutosjohtajien todellinen sitoutuminen uudistusprosessiin jäi puutteelliseksi.
A central political goal of Juha Sipilä’s government was to implement comprehensive reform concerning health and social services. In this article we study how leaders of change, whose task it was to prepare and implement the reform
together with regional institutions, experienced the political process aimed to prepare and implement the reform. Key theoretical concepts discussed herein are different models of democracy,
dialogue and trust. Our empirical data consists of
17 interviews with the leaders of change. The key
focus is on interaction and trust at the interface
of politics and the public authorities involved in
the implementation process. According to our results political guidance and power replaced trust at the interface of political and public authorities. As a result, criticism of the leaders of change toward the problems of reform was not sought, and thus the political decision-making process was characterized by a lack of trust.
|
|---|