| Summary: | Työssäni perehdytään kysymykseen: Mitä rakkaudella tarkoitetaan filosofiassa?
Tarkoituksenani ei ole saada yksiselitteisiä vastauksia kysymykseen, vaan pikemmin luoda
ajatuksellisia aihioita, joiden avulla voisimme ymmärtää, mitä filosofit ovat tarkoittaneet
rakkaudella filosofiassa. Työni etenee siten, että metafilosofia on työni teoreettinen tausta,
josta lähdetään tarkentamaan elämänfilosofisen kerroksen läpi kohti tarkempaa kuvaa
rakkaudesta filosofiasta filosofianhistoriallisin keinoin.
Tutkimuksen päälähteenä on Platonin (427–347 eaa.) kirjoittama dialogi Pidot. Tätä samaista
dialogia Marsilio Ficino (1433–1499) on tarkastellut renessanssin aikaan pitämällä kutsut
eli pidot Platonin syntymäpäivänä marraskuussa vuonna 1468. Ficino kirjoitti muistiin
illan puheet ja kirjoitti näiden pohjalta latinankielisen kommentaariteoksen Platonin
Pitoihin. Tästä Ficino kirjoitti kansalle tarkoitetun toscanankielisen version, joka on
toisena päälähteenä tässä työssä.
Tutkimuskysymystä tarkastellaan filosofianhistoriallisen menetelmän avulla. Tämä
tarkoittaa sitä, että tutkimusta tehdään sekä filosofian että historian tutkimuskeinoja
käyttäen. Tutkimuksen tutkimuskysymys on: Mitä rakkaudella tarkoitetaan Platonin
Pitojen Sokrateen puheenvuorossa ja Marsilio Ficinon Platonin Symposiumin
kommentaarin Tommaso Bencin puheenvuorossa?
Tutkimuskysymykseen vastataan sekä Platonin että Ficinon osalta. Tuloksia tarkastellaan
myös elämänfilosofian ja metafilosofian näkökulmista. Tarkoituksena on löytää niitä
viisauden rakastamiseen liittyviä asioita, joiden perusteella filosofit ovat pitäneet viisauden
rakastamista filosofiana. Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että Platonin sekä Ficinon
ajattelussa filosofia, viisauden rakastaminen, nähdään yhteisen keskustelun myötä
tapahtuvaksi uudeksi ymmärrykseksi. Filosofia nähdään ihmisen tiedollisena matkana eri
tasoilta kohti jotakin tiettyä. Filosofialla on päämäärä, joka koskettaa koko ihmislajia.
Platonin rakkauden päämääränä on se, että ihmisen sielu täydellistyy itsekseen ikuiseen
harmoniseen kiertokulkuun ja Ficinolla sielu pääsee Ykseyteen. Näihin päämääriin
ihminen pääsee rakkauden avulla ja hyveellisen tiedon kautta. Platonin ja Ficinon
filosofiassa viisauden rakastamisen avulla saavutamme filosofista tietoa päästäksemme
lähemmäs omaa alkuperäistä eksistenssiämme ja näin ollen voimme olla osana
maailmamme harmoniaa. Näiden tietojen perusteella esitän jatkotutkimusehdotuksen, jossa
nykyfilosofiaa tarkasteltaisiin sen pohjalta, miten nykyfilosofit määrittelevät filosofian
rakastamisen?
|
|---|