| Yhteenveto: | Kandidaatin tutkielmassani tarkastelen sitä, miten sosiaalinen osallisuus toteutuu
pakolaistaustaisten maahanmuuttajien elämässä suomalaisessa yhteiskunnassa. Aihe on
ajankohtainen, sillä pakolaisten määrä on lisääntynyt Suomessa viime vuosikymmeninä, ja
pakolaisten kotiutuminen puhuttaa yhteiskunnassa. Pakolaisiin liittyvä julkinen keskustelu sekä
politiikka vaatisi tuekseen luotettavaa, tieteeseen pohjaavaa tietoa. Erilaiset mittaukset ja
kirjallisuus osoittavat, että pakolaisten kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole sujunut
ongelmitta, mutta tutkimusta siitä, mistä tämä johtuu, on ilmiön merkittävyyteen nähden
suhteellisen vähän.
Käsittelen aihetta sosiaalisen osallisuuden teorian kautta, sillä pakolaisia koskevassa
lainsäädännössä ja kotoutumisen tavoitteissa osallisuus mainitaan toistuvasti tavoiteltavana
päämääränä. Pakolaisten sosiaaliseen osallisuuteen Suomessa pureudun sosiaalisen osallisuuden
kolmen asteen, uusliberalistisen pääsyn, sosiaalisesti oikeudenmukaisen osallistumisen sekä
inhimillisen potentiaalin voimaantumisen kautta.
Tarkasteluni perusteella pakolaisten kotoutumiseen tähtäävät toimenpiteet eivät huomioi
kohderyhmän moninaisuutta ja vaihtelevia tarpeita. Niiden tulisi olla joustavampia ja
räätälöitävissä jokaiselle yksilölle sopivaksi. Myös pakolaisten heikko terveys ja erityisesti
mielenterveyden haasteet hankaloittavat osallisuuskehitystä. Pakolaisten työmarkkinoille
integroitumattomuus on myös merkittävä ongelma, jonka ratkaisemiseen tulisi kiinnittää
erityistä huomiota. Pakolaisten osallistuminen yhteiskunnassa on tällä hetkellä varsin heikkoa,
ja siihen liittyy tietämättömyys omista vaikuttamisen mahdollisuuksista.
Vaikka pakolaisten osallisuus on asetettu tavoitteeksi, se ei ole vielä toteutunut parhain päin.
Pakolaisille kohdennettuja toimenpiteitä, sekä yleistä yhteiskunnallista ilmapiiriä pakolaisten
osalliseksi tulemiseksi tulisi pyrkiä parantamaan.
|
|---|