| Summary: | Organisaatioiden globalisoituessa ja kasvaessa on tarve hallita suuria kokonaisuuksia sekä digitalisaation vaikutuksesta parantaa IT:n ja liiketoiminnan yhteistoimintaa, jotta toiminnot vastaavat kuluttajien tarpeisiin. Kokonaisarkkitehtuuria on ehdotettu ratkaisuksi liiketoiminnan ja IT:n yhteistoiminnan parantamiseen. Tässä pro gradu -tutkimuksessa tutkittiin, miten kokonaisarkkitehtuuria mallinnetaan käytännössä ja miten käytänteet eroavat vallitsevasta teoriasta. Tutkimuksen tarkoitus oli asiantuntijahaastatteluiden avulla saada selvyyttä siihen, vastaako kokonaisarkkitehtuurin mallintamisen käytäntö teoriaa ja miten käytännössä kokonaisarkkitehtuuria mallinnetaan. Tutkimuksen motivaationa oli aikaisemman vastaavan tutkimuksen puute sekä tutkijan oma kiinnostus kokonaisarkkitehtuuriin käytännön näkökulmasta. Tutkimuskysymyksiin liittyen tutkimuksessa ensin perehdyttiin vallitsevaan teoriaan tutkimalla alan tutkimuksia ja kirjallisuutta. Tutkimusmenetelmäksi tutkimuksen empiiriseen osuuteen valikoitui teemahaastattelu, jossa teemojen muodostamisessa hyödynnettiin kirjallisuudesta kerättyä aineistoa. Haastateltaviksi tutkimukseen osallistui viisi eri asiantuntijaa neljästä eri organisaatiosta, joissa kaikki asiantuntijat toimivat kokonaisarkkitehtina kuvaten asiakasorganisaatioiden ympäristöjä julkishallinnossa tai yksityisellä sektorilla. Tutkimuksessa havaittiin, että suurilta osin kokonaisarkkitehtuurin mallintamisen käytäntö vastaa teoriaa. Eroavaisuudet ilmenevät lähinnä eri kokonaisarkkitehtuurin osa-alueiden priorisoinnissa tai mallintamisen prosessissa tai lopullisessa mallissa, mitkä aiheuttavat tarve ja käytössä olevat resurssit. Työssä todetaan, että kokonaisarkkitehtuuria mallinnetaan käytännössä liiketoimintalähtöisesti IT:n tarpeisiin. Kokonaisarkkitehtuuri on olemassa myös ilman mallia, mutta tarve sanelee käytännössä, mitä malliin lopulta päätyy.
|
|---|