| Summary: | Tutkielman tarkoituksena oli selvittää sitä, kuinka 7- ja 9 - luokkalaiset tulkitsevat idiomaattisia ilmaisuja, kiinteitä fraaseja, jotka koostuvat useammasta, usein muuttumattomassa muodossa olevasta sanasta. Vastauslomakkeet sisälsivät leksikalisoituneita fraaseja, idiomaattisia lauseita ja sananlaskuja. Tutkimuksessa selvitettiin, havaitsevatko ja käyttävätkö oppilaat hyväkseen kielten välisiä samankaltaisuuksia ratkaistessaan tehtäviä ja onko luokkien välillä eroja.
Tutkimusmateriaali kerättiin sekä vastauslomakkeiden, että niiden keskustelujen avulla, joita vastaajaparit kävivät ratkaistessaan tehtäviä. Keskustelut nauhoitettiin ja translitteroitiin. Tutkimusaineiston analysointi on pääsääntöisesti kvalitatiivista. Tutkimukseen osallistui 26 yläkoulun oppilasta, joista 9-luokkalaisia oli 16 ja 7-luokkalaisia 10 oppilasta.
Tulosten perusteella sekä 7-luokkalaiset että 9-luokkalaiset huomasivat kielten samankaltaisuudet ja aktiivisesti etsivät niitä. Vaikkakin molemmissa oppilasryhmissä tietoisuus kielten ja kulttuurien välisistä yhtäläisyyksistä oli havaittavissa, toivat 9-luokkalaiset enemmän keskusteluissa esille tietoisuutensa näistä yhtäläisyyksistä. Lisäksi suurempi sanavarasto niin englannin, kuin varsinkin ruotsin kielessä, vähensi 9-luokkalaisten tarvetta varmistaa vastauksensa äidinkielen avulla, germaanisten kielten leksikaalinen samankaltaisuus oli helpommin huomattavissa.
Kysely tehtiin vuonna 2006, jolloin opetuksessa ei vielä erityisesti korostettu, ainakaan oppimateriaaleissa, oppilaita huomaamaan kielten samankaltaisuuksia kuin satunnaisesti sanatasolla. Uuden opetussuunnitelman painopistealueiden myötä voisi tulos tukea kielitietoisuuden lisääntymistä laveamminkin niin kielien kuin kulttuurienkin kohdalla.
|
|---|