| Yhteenveto: | Tutkielman lähtökohtana ovat taidemaalari Pellervo Lukumiehen vuosina 1972–1973 Toivakan kirkkoon maalaamat kirkkomaalaukset, jotka aiheuttivat taidekiistan. Kuvariitaa käsiteltiin monissa yhteiskunnan instituutioissa monilla eri tasolla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sitä, miten media merkityksellisti Toivakan taidekiistaa. Kyseessä on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Päätutkimusaineisto koostuu vuosina 1972–1974 julkaistuista lehtiartikkeleista. Tutkielmassa mediatekstien (31 kpl) sisältöjä analysoidaan sisällönanalyyttisesti lähiluvun ja kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Tutkimuksen teoreettisena taustana on Pierre Bourdieun kenttäteoria ja siihen liittyvät käsitteet, kuten maku, kulttuurinen kompetenssi ja hybris sekä kulttuurisodan käsite. Tutkielmassa taidekiistaa tarkastellaan kenttien (uskonto, kuvataide, kulttuuriperintö, media) välisenä kamppailuna, joka ilmenee symbolisen vallankäytön muodossa. Tutkimus osoitti, että kuvataiteen kenttä ei osallistunut kiistaan lainkaan, mikä on poikkeuksellista muihin suomalaisiin kirkkotaidekiistoihin verrattuna. Vallankäyttäjistä merkittävimmäksi nousi median kenttä. Sen valta oli luonteeltaan diskursiivistä ja perustui representaatioihin ja diskursseihin. Kiistan ympärille muodostui viisi diskursseja, joista hegemoniseen asemaan nousivat paikallista omaleimaisuutta ja seurakuntien itsemääräämisoikeutta puoltava diskurssi, kirkon yhteiskunnallista asemaa ja arvovaltaa heikentävä diskurssi ja kulttuurisota-diskurssi. Vähäisempi merkitys oli kahdella muulla diskurssilla, monikulttuurisuutta puoltavalla ja kirkkotaidetta käsittelevällä diskurssilla. Diskurssien taustalla näkyy 1960-ja 1970-luvulla tapahtunut suuri kulttuurinen ja yhteiskunnallinen murros, joka ilmeni mm.kirkon auktoriteettiaseman heikentymisenä, yhteiskunnan maallistumisena ja kulttuuripolitiikan itsenäistymisenä. Median toiminnan myötä paikallisesta kirkkotaidekiistasta tuli valtakunnallinen kulttuurisota, jota lehdistössä kutsuttiin enkelisodaksi, taidesodaksi, kirkkosodaksi ja uskonsodaksi.
|
|---|