Lastensuojelun jälkihuolto ehkäisemässä syrjäytymistä pienellä paikkakunnalla

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella voidaanko lastensuojelun jälkihuollon keinoin ehkäistä syrjäytymistä ja nouseeko jälkihuoltotyöskentelystä erityisiä piirteitä esiin silloin, kun sitä toteutetaan pienellä paikkakunnalla. Tutkimuksen teoriatausta muodostuu tutkimuksista ja teorioista, jotk...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Haapa-aho, Anna
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2020
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/71919
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella voidaanko lastensuojelun jälkihuollon keinoin ehkäistä syrjäytymistä ja nouseeko jälkihuoltotyöskentelystä erityisiä piirteitä esiin silloin, kun sitä toteutetaan pienellä paikkakunnalla. Tutkimuksen teoriatausta muodostuu tutkimuksista ja teorioista, jotka koskevat sijoituksessa olleiden nuorten syrjäytymistä, jälkihuoltoa koskevista tutkimuksista, perusteluista ja kuvauksesta sekä maaseutusosiaalityön teorioista ja tutkimuksista. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja tutkimuksessa on käytetty metodologisena lähestymistapana kriittistä realismia. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa lastensuojelussa työskentelevää sosiaalityöntekijää ja sosiaaliohjaajaa. Haastattelut toteutettiin keväällä 2020. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua ja haastattelut tehtiin sekä ryhmähaastatteluna että yksilöhaastatteluina. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin avulla ja aineisto on analysoitu teorialähtöisesti. Haastateltavat näkivät, että sosiaalityön keinot tukea jälkihuollon piiriin kuuluvia nuoria eri tukipalvelujen ja esimerkiksi koulutuksen suhteen ovat rajallisemmat pienellä paikkakunnalla kuin mitä ne isolla paikkakunnalla olisi. Tässä kohtaa kriittisen realismin näkökulmasta on paradoksi, jossa yhteiskunnan rakenteet tuottavat ilmiön, joka syrjäyttää ja johon sosiaalityöllä pitäisi puuttua. Pienellä paikkakunnalla pitkät asiakkuudet, yhdennetyn työn tekeminen ja se, ettei työntekijä vaihdu jälkihuoltoon siirtyessä, näytti edesauttavan työskentelyä. Tuttuus sosiaalityöntekijän ja nuoren välillä nopeuttaa työskentelyn aloittamista jälkihuollossa ja luo asiakassuhteeseen luottamuksen ilmapiiriä. Pienten paikkakuntien olemassa olevien tukipalvelujen joustavuus ja läheisyys tukee nuoren syrjäytymisen ehkäisemistä. Jälkihuollon ikärajan nostaminen nähtiin syrjäytymistä entistä enemmän ehkäisevänä toimena, joka tulee lisäämään yhteistyön tekemistä lastensuojelun ja aikuissosiaalityön välillä tuettaessa jälkihuollon piiriin kuuluvia nuoria.