| Yhteenveto: | Tutkielmassa tarkastellaan prekaarissa työmarkkina-asemassa työskentelevien naisten
subjektiivisia kokemuksia köyhyydestä. Tutkielman tehtävänä on selvittää, millaisena
köyhyys näyttäytyy työssäkäyvien naisten arjessa ja perhe-elämässä heidän itsensä
kuvaamina. Työelämän prekarisaatio, eli työmarkkinoiden muutos kohti epävarmoja,
epätyypillisiä ja joustavia työmarkkinoita, on yksi keskeisimmistä työssäkäyvien
köyhyyteen vaikuttavista yhteiskunnallisista kehityskuluista. Prekaariin työvoimaan
kuuluvat vastentahtoisesti osa- ja määräaikaiset työntekijät, itsensä työllistävät sekä
työvoimapalveluissa toimivat ihmiset, jotka ovat riskissä päätyä työssäkäyviksi köyhiksi.
Suomessa työssäkäyvät köyhät eivät ole kovin tunnettu ilmiö, eikä aihetta ole paljoa
tutkittu, vaikka esimerkiksi vajaatyöllisyysaste on lisääntynyt Suomessa viime vuosina.
Aineistona tutkielmassa käytän valmista laadullista kirjoitusaineistoa Töissä ja köyhä
vuodelta 2015. Aineisto on kerätty kesällä 2015 julkaistun kirjoituskutsun avulla, ja se
koostuu vapaamuotoisista kirjoituksista, joissa käsitellään henkilökohtaisia köyhyyden
kokemuksia työssäkäyvien keskuudessa. Rajasin aineistosta tutkielmaani 63 kirjoitusta,
joiden kirjoittajat työskentelivät tulkintani mukaan prekaarissa työmarkkina-asemassa.
Lähestymistapani aineistoon on fenomenologinen eli kokemusta tarkasteleva. Tutkielman
analyysimenetelmänä on sisällönanalyysi.
Köyhyys ilmeni prekaarissa työmarkkina-asemassa työskentelevien naisten elämässä
monella tavoin. Naiset karsivat omaa kulutustaan, sillä vain välttämättömään oli varaa.
Naiset joutuivat täydentämään pieniä palkkatulojaan usein sosiaaliturvalla, mikä sai heidät
kyseenalaistamaan työssäkäynnin kannattavuutta. Tästä huolimatta useimmat valitsivat
työnteon pelkän sosiaaliturvan varassa elämisen sijaan. Prekaari työmarkkinatilanne teki
naisten elämästä taloudellisesti epävarmaa, ja vaikeutti tulevaisuuden suunnittelua, sekä
aiheutti naisissa kielteisiä tunteita. Perhe-elämä ja sosiaaliset suhteet toivat iloa naisten
elämään. Köyhyys pakotti osan naisista elämään puolison tulojen varassa, mikä koettiin
häpeällisenä tilanteena. Köyhyys sai naiset myös lykkäämään lasten hankintaa.
Hoivavastuun kantaminen oli osalla naisista syynä köyhyyteen. Köyhyys vaikutti myös
naisten ystävyyssuhteisiin sekä lapsiin. Köyhässä perheessä kulutusresurssien vähyys
rajoitti myös perheen lasten sosiaalisia toimintamahdollisuuksia.
|
|---|