| Summary: | Tämä työ on monimuotoinen työnäyte yleislääketieteen kouluttajalääkäreille toteutetusta ohjauskoulutuksesta.
Työ koostuu 12 koulutuspäivästä, teatteriesityksestä, artikkelista ja kirjallisesta työstä. Koulutuspäivät videoitiin
ja lisäksi tehtiin viisi avointa teemahaastattelua. Näiden pohjalta rakennettiin teatteriesitys ”Lääkärin takki”.
Esitys kuvataan kirjallisesti. Artikkeli on julkaistu Yliopistopedagogiikka-lehdessä. Kirjallisessa osuudessa
kuvataan koulutusprosessi, koulutuksessa käytettyä draamamenetelmää ja sen myötä rakentunutta
ymmärrystä yleislääketieteen kouluttajalääkäreiden tarvitsemasta vuorovaikutusosaamisesta.
Työnäytteen kirjallisessa osuudessa kuvataan yleislääketieteen erikoislääkäreiden ohjauksen haasteita
ja terveyskeskusten todellisuutta koulutettavien kokemuksiin perustuen. Koulutuksessa havaittiin ohjauksen
tarpeen olevan olemassa, mutta sille varatun ajan ja resurssien olevan puutteellisia. Ohjauksen merkitys nuoren
lääkärin työssä jaksamiseen ja siinä kehittymiseen näyttäytyi merkittävänä. Vuorovaikutuksen ja erityisesti
kuuntelemisen merkitys koettiin suurena yleislääketieteessä. Ohjauksessa kokeneen lääkärin havaittiin auttavan
nuorta lääkäriä kliinisen tiedon soveltamisessa. Ohjaajalta kysyttiin suoraan neuvoa tai hänen kanssaan haluttiin
pohtia monimutkaista tilannetta. Työnäytteen kautta hahmottui sosiaali- ja terveydenhuoltoalan toimintakokonaisuuden
monimutkaisuus ja potilaiden elämäntilanteiden laaja kirjo.
Yleislääketieteen erikoislääkäreiden osaamisalueita kuvaava Wonca-puu koettiin haastavana ja vaikeana
ymmärtää. Työssä kuvataan prosessia, jolla Wonca-puun osaamisalueita tutkittiin ja sovellettiin käytäntöön.
Lääkärin vuorovaikutustaitojen kehittyminen on pitkä prosessi ja ohjaavien lääkäreiden esimerkin ja ohjauksen
merkitys suuri. Lääkäri tarvitsee monipuolista viestintäosaamista; potilastietojärjestelmät, kirjaaminen ja erilaisten
todistusten ja lähetteiden kirjoittaminen ovat iso osa lääkärin arkea. Vastaanottotilanteessa erilaiset viestinnän ja
vuorovaikutuksen tavat ovat yhtä aikaa läsnä. Potilaan kuunteleminen, dokumenttien tarkastelu ja päätöksentekoprosessi
saattavat tapahtua yhtä aikaa ja lyhyessä ajassa. Yleislääketieteen erikoislääkärillä on työssään
hyvin erilaisia konteksteja, joissa tarvitaan monipuolisia viestintä- ja vuorovaikutustaitoja. Voidaan sanoa,
että vuorovaiktutus on yleislääketieteen erikoislääkärin työssä merkittävä työväline.
|
|---|