| Yhteenveto: | Tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää millaista lastensuojelun käytäntöä vuonna 2007
voimaan tulleella lastensuojelulailla on tultu tehdyksi ja miten se vastaan lainsäätäjän
tarkoitusta. Sekä lainsäätäjän tarkoitus että säädös ovat tutkimuskohteita, joita pystyy
tutkimaan lainsäädäntöprosessin kirjallisten tuotosten kautta. Lainsäätäjän tarkoitusta käy
ilmi lain esitöistä ja tulos valmiista säädöksestä. Tutkimuksen aihe on sosiaalityön kannalta
tärkeä lastensuojelun käytäntöjen rakenteiden oikeudellisen tuottumisen, kehittämisen ja
ymmärtämisen lisäämiseksi ja tarvittaessa muuttamiseksi.
Tutkielman aineistona ovat hallituksen esitys uudeksi lastensuojelulaiksi (252/2006vp) ja
lastensuojelulaki (417/2007). Tutkimuksen teoreettis-metodologisen viitekehyksen
muodostavat sosiaalinen konstruktionismi ja puhetekoteoria. Molemmilla teorioilla on
yhteys sekä yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen että laajempaan epistemologisfilosofiseen tietoteoriaan. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui puhetekoteoria, jonka keskeistä
teoriasisältöä käytetään tutkimuksen aineiston analyysissa. Teoreettis-metodologiset
lähtökohdat tutkimukselle ovat ne, että kielen avulla luodaan luodaan institutionaalista
todellisuutta, jonka voi tutkimuksen puitteissa nimetä lastensuojelun käytännöiksi, ja että
kielen kautta tapahtuva ilmaisu on aina epätäydellistä, joten tulos ja tarkoitus ovat
jännitteisessä suhteessa toisiinsa.
Tutkimuksessa lähdeaineistoa tarkasteltiin ja luokiteltiin puhetekoteorian kieliteon
ominaisuuksien käsitteiden lokuutio, illokuutio, perlokuutio kautta. Tutkimuksessa kävi ilmi
miltä lainsäätäjän tarkoituksen ja lastensuojelulain tuottaman lastensuojelun käytännön
suhde on jännitteinen. Keskeisiä jännitteitä on osallisuuden, normaalin ja erityiseen sekä
lastensuojelun hengen ja piirin alueilla, joista viimeisen pohdin tutkimuksen lopuksi
ilmentävän laajempaa rakenteellista lastensuojelulain dikotomiaa avohuollon ja
sijaishuollon välillä. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää lastensuojelun
kehitystyössä etenkin rakenteellisen sosiaalityön kysymysten parissa filosofispragmaattisessa kontekstissa.
|
|---|