| Summary: | Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin esi- ja alkuopettajien yhteistyötä. Tutkimuksen
tarkoituksena oli selvittää esi- ja alkuopettajien kokemuksia asiantuntijayhteistyön
rakentumisesta joustavassa esi- ja alkuopetuksessa. Tutkimuksessa
selvitettiin myös, mitä merkitystä yhteisopettajuudella on esi- ja alkuopettajille
ja mitä mahdollisuuksia se tuo opettajille.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, ja siihen osallistui
kaksi luokanopettajaa ja kaksi esiopettajaa Uudeltamaalta. Tutkimusta ohjasi
fenomenologinen lähestymistapa. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahta esiopettajaa
ja kahta alkuopetuksen opettajaa, joilla oli kokemusta esi- ja alkuopetuksen
yhteistyöstä. Aineisto käsiteltiin aineistolähtöisesti, ja se analysoitiin
Amedeo Giorgin luoman fenomenologisen psykologian metodin mukaan.
Tutkimus osoitti, että asiantuntijayhteistyö lisäsi mahdollisuuksia tukea
lapsen kehitystä yksilöllisesti. Koettiin, että esi- ja alkuopetuksen yhteistyö
edellyttää yhteistä suunnitteluaikaa, resursseja sekä tahtotilaa. Tärkeäksi koettiin
opettajien oma asenne, halu ja osaaminen yhteistyöhön sekä ymmärtäminen
yhteistyön merkityksestä. Yhteisopettajuus mahdollisti eriyttämisen sekä
oikea-aikaisen tuen antamisen oppilaalle. Yhteisopettajuuden haasteiksi koettiin
resurssien ja yhteissuunnitteluajan riittämättömyys.
|
|---|