| Summary: | Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdyttiin etävanhempina toimivien isien kokemuksiin kodin ja koulun yhteistyöstä. Lisäksi tarkasteltiin millaiseksi he kokevat osallisuuden lastensa koulunkäynnissä ja miten etävanhemmuus on vaikuttanut kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön.
Menetelmällisesti tutkimus on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2020. Aineisto koostuu viiden suomalaisen etävanhempi-isän haastatteluista. Isien kokemukset jakaantuivat kuuteen teemaan, joista jokaisessa esiintyy useita merkityksiä. Kokemuksissa korostuivat erityisesti jaettu vanhemmuus ja toimiva yhteishuoltajuus, lähivanhemman korostunut rooli, vanhemmuuden kokeminen yhteistyön kautta, osallisuus lapsen koulunkäynnissä sekä kodin ja koulun yhteistyön toimivuus. Lisäksi isät hahmottelivat kokemustensa kautta koululle periaatteita eroperheiden kanssa toimimiseen.
Tuloksista voidaan päätellä, että kodin ja koulun yhteistyöllä on merkitystä, mutta se ei ole vanhemmuutta määrittelevä tekijä. Yhteishuoltajuuden toimivuus on merkittävä tekijä kodin ja koulun yhteistyön toimivuuden kannalta. Kodin ja koulun yhteistyön kautta isät kokevat vanhemmuuden ja osallisuuden kokemuksia. Vaikka viestinnän tasapuolisuudessa on jonkin verran puutteita, isät ovat pääasiassa tyytyväisiä kodin ja koulun yhteistyöhön, ja kokevat haasteiden olevan muualla. Kodin ja koulun yhteistyölle asettaa omat haasteensa koulun toiminnan rajallisuus ja vaikutusmahdollisuudet haastavissa yhteishuoltajuustilanteissa.
|
|---|