| Summary: | Tässä Pro gradu -tutkielmassa selvitettiin opettajien kokemuksia ja näkemyksiä kemian opetuksen eriyttämisestä yläkoulussa. Lisäksi tutkittiin opettajien käyttämiä eriytystapoja. Tutkielman kirjallisessa osassa kartoitettiin eriyttämisen teoriaa, merkitystä ja erilaisia virallisia periaatteita ja ohjeita, jotka ohjaavat opettajia eriyttämisessä. Lisäksi perehdyttiin aiempiin tutkimustuloksiin opettajien näkemyksistä eriyttämisestä ja erilaisiin olemassa oleviin eriytystapoihin.
Eriyttämisellä tarkoitetaan kaikkia opettajan tekemiä muutoksia, joilla pyritään ottamaan huomioon oppilaiden erilainen taso. Erilaisella tasolla tarkoitetaan esimerkiksi
keskimääräistä heikompaa tai parempaa opiskelumenestystä, erilaisia henkisiä kykyjä,
mahdollisia fyysisiä esteitä tai oppimisvaikeuksia, eli mitä tahansa mikä vaikuttaa oppilaiden
opiskeluun.
Tutkimuksen kokeellinen osa toteutettiin kyselytutkimuksena, johon osallistui kahdeksan kemian opettajaa. Tutkimuksessa oli sekä määrällisen että laadullisen tutkimuksen piirteitä. Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin tilastollisia menetelmiä ja aineistopohjaista sisällönanalyysia.
Kokeellisen osan tulosten mukaan opettajat kokevat eriyttämisen tärkeäksi, mutta haastavaksi. Opettajankoulutuksen koetaan olevan eriyttämisen osalta riittämätöntä ja täydennyskoulutuksestakin on puutetta. Opettajat kuitenkin kokevat onnistuvansa eriyttämisessä. Opettajat eriyttävät enimmäkseen opetus- ja oppimisprosesseja; sisältöjen ja tuotteiden ja niiden tavoitteiden eriyttäminen on harvinaisempaa.
|
|---|