| Yhteenveto: | Tutkielmani aineistona on Pauliina Rauhalan teos Synninkantajat, joka käsittelee fiktiivisen romaanin keinoin
vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä ilmenneitä epäkohtia ja vallankäyttöä. Kohdistan tutkimukseni romaanin runsaisiin intertekstuaalisiin aineksiin, jotka määrittävät henkilöhahmoja. Samalla intertekstuaaliset ainekset vaikuttavat affektiivisesti lukijaan ja rakentavat vanhoillislestadiolaisuudesta muodostuvaa käsitystä.
Synninkantajat kertoo yhden suvun tarinaa vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä. Romaanin nimen mukaisesti herätysliikkeen käytänteet siirtyvät sukupolvelta toiselle jo äidinmaidossa. Oma riittämättömyys ja Jumalalle kelpaamattomuus koetaan synteinä, joista yritetään selvitä herätysliikkeen määräysten turvin. Romaanin fiktiiviset henkilöhahmot pyrkivät esittämään sitä todellisuutta, jossa ihmiset ovat herätysliikkeen hoitokokousaallon aikoina eläneet. Romaanin toinen taso kulkee nykyajassa ja esittää vanhoillislestadiolaisuudessa käytävää muutosvaihetta
eli murrosta.
Käytän tutkimusmetodina Kiril Taranovskilta periytyvää subtekstianalyysia eli tarkastelen intertekstuaalisten
ainesten ja romaanin välisiä suhteita, jotka määrittävät henkilöhahmoja. Romaanin intertekstuaaliset ainekset
koostuvat monipuolisesti erilaisista teoksista, nimistä ja paikoista. Voimakkaimmin esillä on Raamattu. Intensiivinen subtekstianalyysi vaikuttaa samalla affektiivisesti itseeni lukijana. Tutkimuksen teoreettisina työkaluina toimivat henkilöhahmotutkimus, intertekstuaalisuus ja affektiivisuus. Tutkimukseni päämääränä on tarkastella, millaiset intertekstuaaliset ainekset määrittävät henkilöhahmoja ja millaisena romaanin vanhoillislestadiolaisuus näyttäytyy.
Kaunokirjallisuuden esittämän lestadiolaisuuden vaikutuksia on tutkittu jo aiemmin, ja myös Pauliina Rauhalan vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevä esikoisteos Taivaslaulu on ollut tutkimuksen kohteena. Tutkielmani todistaa osaltaan, että kaunokirjallisuudella on mahdollisuus vaikuttaa herätysliikkeessä käynnissä olevaan murrokseen tekemällä fiktion keinoin näkyväksi yksilön perusoikeuksia tallovaa vallankäyttöä. Lestadiolaisuutta käsittelevä kaunokirjallisuus tarjoaa lisäksi vertaistukea niille, jotka kipuilevat yhteisössä, etsivät ulospääsyä tai joutuvat työstämään irtioton seuraamuksia.
|
|---|