| Summary: | Vanhemmilla on merkittävä rooli lasten käytösongelmia ylläpitävässä vuorovaikutuksessa, ja yhdeksi
vanhemmuuteen keskeisesti vaikuttavaksi tekijäksi on todettu vanhempien minäpystyvyys. Tässä
tutkimuksessa tarkastelimme sitä, kuinka vanhempien minäpystyvyyttä tuetaan perheterapiassa,
jonne on tultu lasten käytösongelmien vuoksi. Lisäksi olimme kiinnostuneita siitä, tapahtuuko
vanhempien minäpystyvyyden tukemisessa muutosta terapiaprosessin edetessä. Tutkimuksemme on
osa ”Uhmakkuus- ja käytöshäiriödiagnoosin saaneiden lasten perhekeskeinen hoito ja systemaattinen
potilaspalaute syrjäytymisen ehkäisyssä” -tutkimusprojektia, jonka yhtenä tavoitteena on tukea
uhmakkuus- ja käytöshäiriödiagnoosin saaneiden lasten ja heidän perheidensä toimijuutta.
Toteutimme tutkimuksen analyysin aineistolähtöisesti keskustelunanalyysin menetelmin etsien niitä
tilanteita, joissa terapeutit tukevat puheenvuoroissaan vanhempien minäpystyvyyttä. Banduran
minäpystyvyyttä käsittelevä teoria toimi havainnointiamme ohjaavana viitekehyksenä. Havaitsimme
vanhempien minäpystyvyyttä tuettavan erilaisten keinojen avulla, jotka kohdistuivat tukemaan
vanhempien minäpystyvyyttä epäsuorasti kahden minäpystyvyyttä välittävän prosessin kautta.
Lisäksi havaitsimme vanhempien minäpystyvyyden tukemisen muuttuvan terapiaprosessin edetessä.
Tutkimuksemme tarjoaa uutta tietoa käytännön keinoista, joilla vanhempien minäpystyvyyttä
voidaan tukea perheterapiassa. Tulostemme valossa vanhempien minäpystyvyyden tukeminen
näyttäytyy merkittävänä osana lasten käytösongelmien hoitoa.
Parents play a significant role in an interaction that maintains children`s conduct problems, and one
factor that has been found to influence centrally on parenthood is parental self-efficacy. In this study
we examined how parental self-efficacy is supported in family therapy, where family has come due
to children`s conduct problems. We were also interested in how supporting parental self-efficacy
changes during therapy. This study is a part of a research project called “Family-centered treatment
and systematic feedback in the prevention of social exclusion for children diagnosed with conduct
and oppositional defiant disorders”. Supporting the agency of these children and their families is one
of the projects main goal. Our analysis was material-driven, and we used conversational analysis in
search for situations where therapists support parents’ self-efficacy. Bandura`s theory of self-efficacy
operated as a guiding frame of reference to our observing. We found that parents’ self-efficacy was
supported by various means that were focused at supporting parental self-efficacy indirectly through
two processes mediating self-efficacy. In addition, we found that supporting parents’ self-efficacy
changed as the therapy progressed. This study provides new information about practical means that
can be used in supporting parental self-efficacy in family therapy. In the light of our results supporting
parental self-efficacy seems to form a significant part of the treatment of children with conduct
problems.
|
|---|