| Summary: | Tutkimuksissa urheilua ja liikuntaa tulkitaan instituutiona, joka uusintaa kulttuurisesti rakentuneita sukupuolieroja. Tämän tutkielman tavoitteena oli lisätä ymmärrystä suomalaisten urheiluseuravalmentajien sukupuolelle urheilussa antamista merkityksistä sekä naiseksi identifioituvien valmentajien toimintamahdollisuuksista sukupuolittuneella urheilun kentällä.
Tutkimuksen aineisto koostui Jyväskylän yliopiston PREACT -hankkeen yhteydessä kerätyn urheiluseurakyselyn avovastauksista (N=118) sekä viiden valmentajan kerronnallisesta haastatteluaineistosta. Aineistoa analysoitiin kate- goria-analyysin sekä narratiivisen positiointianalyysin keinoin. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimi feministinen jälkistrukturalistinen viitekehys.
Kyselyaineiston avovastauksista muodostetun kategoria-analyysin perusteella seuravalmentajien sukupuolelle antamat merkitykset mukailivat urheiluinstituution esimerkiksi sukupuoleen, ikään ja etnisyyteen perustuvia hierarkkisia järjestelmiä, mutta toisaalta aineiston perusteella valmentajat olivat tietoisia tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puutteista seuratoiminnassa. Haastatteluaineiston analyysista rakentui kolme tapaa hahmottaa valmentajien toimijuutta: odottava, työteliäs ja neuvotteleva toimijuus. Vaikka analyysin perusteella kategorisoinnin prosesseihin kytkeytyvät kulttuuriset mallitarinat ohjasivat valmentajien toimijuutta ja sen rajoja, suuntasivat valmentajat kerronnassaan toimijuuttaan myös vastustamaan normatiivisia odotuksia.
Tämän tutkielman perusteella olisi tärkeää tutkia tarkemmin niitä käytänteitä, jotka ylläpitävät toimijuuden sukupuolittunutta rakentumista seuratoiminnassa. Lisäksi ymmärryksen kartuttaminen yksilöiden kokemusmaailmasta intersektionaalisesta näkökulmasta seuratoiminnan ruohonjuuritasolla on tarpeen.
|
|---|