Nuorten spontaania liikkumista mahdollistavat ja estävät tekijät lastensuojelulaitoksissa ohjaajien näkökulmasta

Tutkielman tehtävänä on selvittää, millaiset tekijät mahdollistavat tai estävät nuorten spontaania liikkumista lastensuojelulaitoksissa. Tarkoituksena on tarkastella ilmiötä Foucault’n biovallan ja -politiikan sekä normalisaation käsitteiden avulla. Tutkielman näkökulma on yhteiskuntafilosofinen ymp...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Tuovila, Jenna
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2020
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/70957
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkielman tehtävänä on selvittää, millaiset tekijät mahdollistavat tai estävät nuorten spontaania liikkumista lastensuojelulaitoksissa. Tarkoituksena on tarkastella ilmiötä Foucault’n biovallan ja -politiikan sekä normalisaation käsitteiden avulla. Tutkielman näkökulma on yhteiskuntafilosofinen ympäristökäsitys. Tutkielman aineiston muodostaa yhdentoista lastensuojelulaitoksessa työskentelevän ohjaajan teemahaastattelut ja yksi haastatteluista on toteutettu parihaastatteluna. Neljä aineistoon kuuluvaa haastattelua on otettu Tuovilan (2016) kandidaatin tutkielmasta ja kyseisiä haastatteluita on hyödynnetty niiltä osin kuin ne ovat olleet vastaamassa tutkimuskysymykseen. Tutkielman analyysimenetelmänä on käytetty teemoittelua. Tutkimustulokset esitän kolmen analyysin perusteella syntyneen teeman kautta. Haastattelussa muodostuneet kolme pääteemaa ovat yleismaantieteellinen ympäristö, nuoren subjektiivisesti koettu ympäristö ja kollektiivinen ympäristö spontaanin liikunnan osatekijöinä. Tutkielman ilmiö näyttäytyy aineistoni valossa melko haasteellisena, mutta haastateltavia työntekijöitä kiinnostavana ja puhuttelevana aiheena. Erilaiset nuorten ympäristöt asettavat haastateltavien mukaan haasteita spontaanille liikunnalle, mutta spontaania liikkumista ollaan mielellään mahdollistamassa lastensuojelulaitoksissa. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että nuorta lastensuojelulaitoksessa liikuttaa voimakkaimmin hänen omat kiinnostuksensa kohteet. Toisaalta tämä nuorta eniten liikuttava tekijä näyttää olevan alisteisimmassa asemassa muihin ympäristön osatekijöihin nähden. Ne näyttävät syrjäyttävän vastakkainasetteluissa nuoren omat kiinnostuksen kohteet esimerkiksi usein nuoren liikkumiseen liittyvät lieveilmiöt ovat yhteiskunnan normatiivisesta näkökulmasta katsoen haitallisia nuorelle. Lisäksi tutkimuksen tulokset osoittavat, että haastateltujen työntekijöiden mukaan useimmiten nuoret lähtevät herkemmin spontaanisti liikkeelle, jos aikuinen esimerkiksi lastensuojelulaitoksen työntekijä on ollut luomassa pohjan liikuntatilanteelle.