| Yhteenveto: | Tämä tutkimus kuvaa ja ymmärtää fenomenologis-hermeneuttisella tutkimusotteella luokanopettajien kokemuksia yhteisopettajuudesta ja siitä, mitä hyötyjä ja
haasteita luokanopettajat ovat kokeneet yhteisopettajuuden tuovan sekä opettajan omaan työhön että oppilaan koulutyöhön. Tutkimuksessa tarkastellaan myös
kokemuksia yhteisopettajuudesta etäopetuksessa keväällä 2020.
Tutkimuksessa haastatellaan teemahaastattelulla neljää luokanopettajaa,
joilla oli kokemusta yhteisopettajuudesta toisen luokanopettajan kanssa. Aineiston analyysissä noudattelimme Eskolan (2018) aineiston analyysiprosessia.
Tulosten mukaan toimiva yhteisopettajuus korostaa työparin, koulun kulttuuri sekä oppilaantuntemuksen merkitystä. Haasteena koettiin yhteisen suunnitteluajan niukkuus, opetustilojen sopimattomuus sekä puutteellinen johdon
tuki. Etuina koettiin työtaakan ja vastuun jakautuminen, opettajan ammatillinen
kasvu ja kehittyminen, turvallisuuden tunteen lisääntyminen luokassa ja oppilaiden laajentunut sosiaalinen verkosto. Yhteisopettajuuden koettiin sisältävän
sekä etuja että haasteita työrauhan ja oppilaantuntemuksen osalta. Yhteisopettajuuden malleja erilaisin työtavoin opettajat käyttivät monipuolisesti ja etäopetuksen aikana yhteisopettajuuden todettiin toimineen hyvin rinnakkain opetuksen
mallilla yhdessä suunnitellen ja arvioinnista sopien, mutta osittain erillään toteuttaen. Etäopetuksessa haasteena koettiin kommunikointi sekä työn rajaus.
Tutkimuksemme mukaan yhteisopettajuudella on etunsa, mutta se ei ole
ratkaisu joka tilanteeseen. Opettajat tarvitsevat riittävästi resursseja ja tukea koulun johdolta. Yhteisopettajuus on toimiva opetusmuoto, mutta sitä ei voitane pitää ainoana oikeana ratkaisuna koulumaailman haasteisiin.
|
|---|