Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten lähisuhdeväkivaltaan ja sukupuoleen liittyvät puhetavat

Tässä tutkielmassa tarkastellaan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten lähisuhdeväkivaltaan ja sukupuoleen liittyviä puhetapoja. Tutkielmassa etsitään vastausta siihen, miten sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset puhuvat lähisuhdeväkivallasta, minkälaisia väkivaltakäsitteitä he käyttävät sekä mit...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Laitila, Selina
Other Authors: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2020
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/70065
Description
Summary:Tässä tutkielmassa tarkastellaan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten lähisuhdeväkivaltaan ja sukupuoleen liittyviä puhetapoja. Tutkielmassa etsitään vastausta siihen, miten sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset puhuvat lähisuhdeväkivallasta, minkälaisia väkivaltakäsitteitä he käyttävät sekä miten ammattilaiset puhuvat sukupuolesta lähisuhdeväkivallan yhteydessä. Tutkielmassa käytetty aineisto on kerätty osana Jyväskylän yliopiston, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Poliisiammattikorkeakoulun EU- rahoitteista EPRAS-hanketta (Enchancing professional skills and raising awareness on domestic violence, violence against women and shelter services). Tutkielman aineistona toimivat hankkeen aikana sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille tehdyt fokusryhmähaastattelut. Tutkielman teoreettis-metodologisena viitekehyksenä ovat sosiaalinen konstruktionismi, postrstukturalistinen diskurssianalyysi sekä lähisuhdeväkivaltaan ja sukupuoleen liittyvät diskurssit. Aineiston analysointiin käytettiin diskurssianalyysia. Tutkielman tuloksissa ilmeni, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset käyttivät työssä sukukupuolineutraaleja lähisuhdeväkivallan ja perheväkivallan käsitteitä. Ammattilaisten puheessa erottui kolme erilaista väkivaltakonstruktiota, jotka olivat yksilökeskeinen konstruktio, konfliktikonstruktio sekä asenne- ja kulttuurikonstruktio. Näistä ensimmäisessä väkivaltaa jäsennettiin yksilön traumaattisista kokemuksista, tunteidenhallinnan kyvystä, stressistä tai päihteidenkäytöstä johtuvana. Konfliktikonstruktiossa väkivaltaa jäsennettiin vuorovaikutuksen ongelmien ja riitojen kautta. Asenne- ja kulttuurikonstruktiossa taas väkivalta jäsentyi kulttuuriin kuuluvana tapana, kurituksena tai opittuna toimintamallina. Aineistossa naisista ja miehistä puhuttiin sekä väkivallan tekijöinä että kokijoina. Sukupuoleen liittyvät puhetavat voitiin paikantaa kolmeen eri kontekstiin, jotka olivat miesten naisiin ja lapsiin kohdistaman väkivallan konteksti, naisten miehiin ja lapsiin kohdistaman väkivallan konteksti ja sukupuolineutraali konteksti. Jokaiseen kontekstiin sisältyi useita puhetapoja sukupuoleen liittyen ja ne yhdistyivät eri väkivaltakonstruktioiden käyttöön. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten puhetavat yhdistyivät laajemmin lähisuhdeväkivaltaan ja sukupuoleen liittyviin yhteiskunnallisiin diskursseihin.