| Yhteenveto: | Parisuhteissaan väkivaltaisille henkilöille suunnattuja ryhmäinterventioita käytetään laajasti, vaikka
olemassa oleva tutkimustieto hoidosta hyötymiseen vaikuttavista tekijöistä on hajanaista sekä
puutteellista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä ryhmäläisen taustaan ja tämän tekemän
parisuhdeväkivallan luonteeseen, sekä interventioon liittyvät tekijät ennustavat Vaihtoehto
väkivallalle -ryhmäinterventiosta hyötymistä. Hoidosta hyötyminen määriteltiin puolisoilta
kerättyjen ACBI-lomakkeiden ja haastatteluiden perusteella siten, että huomion kohteena olivat sekä
väkivallan että parisuhteen tilan muutos. Tutkittavajoukko koostui 44:stä vuosina 2001–2018
ryhmään osallistuneesta miehestä. Ennustavan mallin luomiseen käytettiin logistista
regressioanalyysia, jonka perusteella muutamien muuttujien voitiin havaita ennustavan intervention
tuloksellisuutta. Merkityksellisenä tuloksena voidaan pitää sitä, että ryhmän toiminnassa mukana oltu
aika lisää todennäköisyyttä hyötyä hoidosta. Yllättävää sen sijaan on, että tietyt haasteina pidetyt asiat
näyttäytyivät hoidon tuloksellisuutta edistävinä tekijöinä. Näihin tuloksiin tulee kuitenkin suhtautua
varauksella ja pääasiallisena johtopäätöksenä voidaankin pitää sitä, että mitkään tutkitut tekijät eivät
näytä olevan ainakaan esteinä menestyksekkäälle hoitotulokselle. Koska mitkään väkivallan tekijän
taustaan liittyvät seikat eivät nouse keskeisiksi hoidosta hyötymisen kannalta, jatkossa olisi tarve
tutkia sen sijaan sitä, mitkä interventioprosessiin liittyvät asiat voisivat olla olennaisia.
Group interventions in batterer treatment within intimate partner violence are relatively common but
the research is still incoherent especially regarding factors that are associated with the outcome of
treatment. The aim of the present study was to examine whether intervention- or batterer-related
factors or the nature of violence predict benefitting from the group intervention. The outcome of the
treatment was measured by using the information collected from the spouses of the batterers; ACBI-questionnaires and interviews were used to examine the change in violence and in the quality of
relationship. The examinees consisted of 44 batterers who had taken part in Vaihtoehto väkivallalle -
group intervention between 2001-2018. Logistic regression was used to identify possible predictors
for benefitting from the intervention. Some of the existing variables predicted the positive outcome.
The relevant result is the fact that the more time the batterer had been involved in the group meetings,
the more likely a person is to benefit from treatment. Some factors which usually are seen as
challenges, surprisingly appeared to contribute to treatment success. These results should be viewed
with caution and the main conclusion that can be drawn is the fact that none of the examined factors
seem to be barriers to a successful outcome. Since no factors related to batterers’ background were
crucial regarding the effectiveness of the intervention, more research needs to be done in order to be
able to answer which factors in the intervention process can be essential instead.
|
|---|