| Summary: | Tämä tutkielma keskittyy ruotsin tunneilla esiintyvään häiriökäyttäytymiseen. Tutkielmassa
tarkastellaan aiheen teoriataustaa ja tutkitaan opettajien käsityksiä häiriökäyttäytymisestä sekä sen
mahdollisista syistä. Lisäksi selvitetään millaisia häiriökäyttäytymisen ennaltaehkäisy- ja
ratkaisukeinoja opettajat käyttävät. Tutkielman tarkoituksena on luoda kokonaiskuvaa
häiriökäyttäytymisestä ilmiönä, lisätä opettajien tietoisuutta ja tuoda esiin konkreettisia keinoja,
joita opettajat voivat hyödyntää käytännön työssään. Tutkielman aineisto koostuu viidestä
teemahaastettelusta ja aineiston analyysimetodina käytetään kvalitatiivista sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että häiriökäyttäytymisenä pidetään yleensä toisia häiritsevää ja
opetusta keskeyttävää ulospäin suuntautuvaa käytöstä. Sisäänpäin suuntautuvaa käytöstä ei sen
sijaan pidetä samalla tavoin häiritsevänä. Tutkielman mukaan tyypillisimpinä syinä
häiriökäyttäytymisen takana nähdään yhteiskunnallisia muutoksia, koulu- ja kotikohtaisia tekijöitä
ja oppilaslähtöisiä syitä. Ruotsin tunneille tyypillisiksi häiriökäyttäytymistä aiheuttaviksi tekijöiksi
luokitellaan motivaation puute, negatiivinen asennoituminen sekä kokemus kielen vaikeudesta ja
merkityksettömyydestä.
Tutkimuksen mukaan häiriökäyttäytymisen ennaltaehkäisykeinoina käytetään erilaisia käytännön
toimia sekä vuorovaikutuksellisia että pedagogisia keinoja. Ratkaisukeinoina puolestaan käytetään
sanallisia ja sanattomia viestejä sekä keskustelua yksittäisen oppilaan tai oppilasryhmän kanssa.
Suosittuja ratkaisukeinoja ovat myös palkkiot ja lievät rangaistukset. Jonkin verran käytetään
ekosysteemiin perustuvia ratkaisukeinoja. Sisäänpäin suuntautuneeseen häiriökäyttäytymiseen
puututaan pääosin samoilla keinoilla. Lisäksi käytössä on henkilökohtaisempia ratkaisumalleja.
Tutkimuksen mukaan häiriökäytöstilanteissa pidetään tärkeänä, että häiritsevästi käyttäytyvä
oppilas tulee huomioiduksi. Tuloksissa painoittuivat vahvasti oppilaan ymmärtäminen, positiivinen
pedagogiikka ja oppilaslähtöiset ratkaisut.
Tutkimuksen mukaan häiriökäyttäytyminen tulee edelleen lisääntymään ja monimuotoistumaan
tulevaisuudessa. Ratkaisuna oppilaiden häiriökäyttäytymistä ilmiönä tulisi käsitellä enemmän
pedagogissa opinnoissa ja koulutukseen pitäisi lisätä erityispedagogiikan kursseja. Lisäksi
koulutusta tulisi muokata vastaamaan paremmin työelämää ja jo työssä oleville opettajille tulisi
tarjota lisäkoulutusta. Koulujen resursseja tulisi lisätä ja opetusryhmiä pienentää. Lisäksi kouluissa
pitäisi ottaa käyttöön tunnetaitoja ja suvaitsevaisuutta opettavia toimintamalleja ja projekteja.
Oppilaille tulisi myös opettaa teon ja seurauksen yhteyttä.
|
|---|