| Yhteenveto: | Tässä tutkielmassa tarkastellaan Platonin kirjoittamien tekstien Apologian ja Kritonin sekä kansalaistottelemattomuuden käsitteen välistä suhdetta. Platon (n. 429-347 eaa.) oli noin kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten elänyt ateenalainen filosofi, jonka kirjoitukset kuvaavat muun muassa hänen ajatteluunsa vaikuttanutta aikalaista Sokratesta ja tämän kuolemaa. Sokrates, joka oli erilaisia yhteiskunnallisia aiheita erityisesti moraalin näkökulmasta käsitellyt julkinen ajattelija, tuomittiin kuolemaan vuonna 399 eaa. Hänen ajatuksensa haastoivat ja asettivat kyseenalaiseksi monia aikalaistensa olettamuksia.
Kansalaistottelemattomuus on erityisesti 1900-luvulla kehittynyt tietynlaista poliittista toimintaa kuvaava käsite. Usein kansalaistottelemattomuudeksi ymmärretään sellainen tietoinen lain tai lakiin verrannollisen normin rikkominen, jonka avulla tai kautta pyritään kommunikoimaan toimijan tai toimijoiden virallisten instituutioiden kautta tai muuten tehtyihin poliittisiin päätöksiin kohdistuva vastustava asenne ja vastustamisen perustelu. Tutkielmassa esitellään kolme kansalaistottelemattomuutta tarkastelevaa teoreettista esitystä: John Rawlsin ja Hannah Arendtin 1970-luvuilla ilmestyneet esitykset sekä Kimberley Brownleen 2010-luvulla julkaistu esitys.
Kansalaistottelemattomuudesta on keskusteltu akateemisessa kontekstissa 1950-luvulta lähtien, ja jo silloin sitä on pyritty tarkastelemaan suhteessa Platonin dialogeihin ja niistä erityisesti Apologiaan ja Kritoniin. Tutkielma sisältää yhteenvedon tästä dialogeja käsittelevästä keskustelusta. Dialogit toimivat lisäksi tutkielman pääaineistona, joita tutkielmassa tulkitaan kysyen ja pohtien niiden merkitystä ja tämän merkityksen suhdetta kansalaistottelemattomuuden käsitteeseen. Tutkielman tuloksena esitellään näkökulma, joka toisaalta kieltää sen, että dialogeissa olisi kyse kansalaistottelemattomuudesta, mutta ymmärtää käsitteen ja dialogien välistä yhteistä merkityskenttää.
|
|---|