| Yhteenveto: | Maisterintutkielma käsittelee Erkka Filanderin runoteosta Heräämisen valkea myrsky (2013) suhteessa tilallisuuteen ja ruumiillisuuteen. Tutkielmassa analysoidaan teoksen puhujan henkistä ja ruumiillista tilaa, suhdetta ympäristöönsä ja lyyriseen sinään, sukupuolta sekä teoksen tilallis-kerronnallisia jatkuvuuksia erityisesti sen metaforia avaamalla. Puhuja käsitetään työssä kielellisesti konstruoituna ruumiillisena subjektina, johon lukija samastuu. Teos kutsuu luentaan näistä näkökulmista esimerkiksi vahvoilla kehollisilla metaforilla, luontoympäristön kuvauksella, puhujasubjektin häilyvyydellä ja rakenteellaan.
Tutkielman tärkein teoreettinen lähtökohta on Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologia ja kiasman käsite, joka viittaa laajasti subjektien, aistien ja maailman välisiin sidoksiin ja toisiinsa punoutumiseen. Sukupuolen analyysissa hyödynnetään Sara Heinämaan sovellusta Merleau-Pontyn tyylin käsitteestä. George Lakoffin ja Mark Johnsonin kognitiivisen metaforateorian avulla tutkitaan teoksen spatiaalisia piirteitä ja Benjamin Hrushovskin viitekehysanalyysilla sen tilallis-kerronnallisia jatkuvuuksia. Tulkinnan tavoitteena on analysoida teoksen erilaisia tilallisia ja ruumiillisia elementtejä siitä näkökulmasta, mitä merkityksiä ne luovat ottaen huomioon teoksen kulttuuriset viittaavuudet eri myytteihin ja romantiikan ajan kirjallisuuteen. Lisäksi tuodaan esiin lukemisen ja kirjoittamisen tilallisia piirteitä, joihin teos tulkinnassa viittaa.
Teos ja sen metaforat paljastuvat analyysissa monitasoisiksi. Keskeisiksi motiiveiksi hahmottuvat erilaiset rajatilat, puhujan ekstaattinen irtautuminen itsestään, punoutuminen ympäristöönsä sekä teoksen korostama prosessuaalisuus. Teos kannustaa allegoriseen tulkintaan, jossa runoteos käsitetään runoilijan, puhujan ja lukijan väliseksi vuorovaikutussuhteeksi, jota tekstuaalinen tila ohjaa. Tässä ajattelun apuna käytetään Maurice Blanchot’n tulkintoja Rilken tuotannosta.
|
|---|