"Aina ollaan siinä kelkassa, joka tai siinä peräkelkassa, kun juna menee tonne" fenomenografinen tutkimus fysioterapiaopettajien näkemyksistä digitaalisuudesta työvälineenä

Globaalit, yhteiskunnalliset ja työelämässä tapahtuvat muutokset vaikuttavat opettajien osaamisvaatimuksiin. Muutokset haastavat opettajia pysymään työssään ajan tasalla ja kehittämään itseään työelämän tarpeita vastaamaan. Haastetta tuo erityisesti digitaalisuuden lisääntyminen sekä osaamisympärist...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Harjunen, Mari
Muut tekijät: Liikuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Sport and Health Sciences, Liikunta- ja terveystieteet, Sport and Health Sciences, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2020
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/69829
Kuvaus
Yhteenveto:Globaalit, yhteiskunnalliset ja työelämässä tapahtuvat muutokset vaikuttavat opettajien osaamisvaatimuksiin. Muutokset haastavat opettajia pysymään työssään ajan tasalla ja kehittämään itseään työelämän tarpeita vastaamaan. Haastetta tuo erityisesti digitaalisuuden lisääntyminen sekä osaamisympäristöjen kehittyminen ja opetuksen siirtyminen enenevässä määrin verkkoympäristöihin. Tämä muutos vaatii opettajilta resursseja työnsä kehittämiseen. Fysioterapiaopettajien digitaalista osaamista ei ole tiettävästi tutkittu. Tämä tutkimus on tehty osana Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa, TerOpe Osaavat opettajat yhdessä! - kärkihanketta (2017-2019), jonka tarkoituksena on sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien koulutuksen ja täydennyskoulutuksen kehittäminen valtakunnallisesti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää fysioterapiaopettajien näkemyksiä digitaalisuudesta työvälineenä ja miten nämä näkemykset eroavat toisistaan. Tutkimusaineisto koostui kolmesta ryhmähaastattelusta, jotka on tehty kahdessa eri ammattikorkeakoulussa ja ne toteutettiin 2-5 hengen ryhmissä. Aineisto käsitti kuusi fysioterapiaopettajaa, joiden keski-ikä oli 52 vuotta ja opetuskokemusta fysioterapiaopettajana keskimäärin 20 vuotta. Litteroidut haastattelut analysoitiin aineistolähtöisesti fenomenografisella lähestymistavalla, jonka tarkoituksena on tutkia ihmisten käsityksiä ja sekä käsitysten välisiä eroja ja suhteita. Fysioterapiaopettajien näkemyksistä digitaalisuudesta työvälineenä muodostui neljä kategoriaa: haasteellinen digitaalisuus (I), rajallinen digitaalisuus (II), olemassa oleva digitaalisuus (III) ja mahdollistava digitaalisuus (IV). Kategoriat muodostavat hierarkkisen järjestyksen, jossa on nähtävissä näkemysten muutos suppeasta laajempaan. Kategorioiden välillä olevat erot selkiytyivät teemojen avulla. Teemoiksi muodostui laitteet ja sovellukset, opiskelijan toiminta sekä opettajan oma osaaminen. Digitaalisuus työvälineenä fysioterapiaopettajien työssä nähtiin haasteelliseksi, sen jatkuvan kehityksen vuoksi. Haasteita toi mm. opettajien resurssien riittämättömyys oman osaamisensa päivittämiseen ja rajalliseksi erityisesti fysioterapiaopetuksessa. Toisaalta digitaalisuus nähtiin luonnollisena olemassa olevana työvälineenä tai sen nähtiin tuovan opetukseen uudenlaisia mahdollisuuksia.